Televisiohaastattelussaan pääministeri Kalevi Sorsa päästi suustaan kolme outoa sanaa "me tavalliset pulliaiset". Ensinnäkään Suomen pääministeri ei ole tavallinen, ja toiseksi hän ei ole pulliainen. Kolmanneksi hän ei voi ilmoittautua tavallisten pulliaisten joukkoon. Tietysti kaikki ihmiset syövät perunoita ja kaikissa toimii samanlainen aineenvaihdunta. Myös mielentiloja hallitsevat suunnilleen yhtäläiset lait.
On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat jollain tavoin erityisiä, halusivatpa tai eivät. Arkisia ja useimmille tuttuja ihmisiä ovat poliisit ja papit. Heidät erityisyytensä kuuluu siinä, että usein sanotaan poliisien ja pappien olevan tavallisia ihmisiä. Kuitenkaan samalla tavoin ei sanota toimistosihteeristä tai autonkuljettajasta. Erityisyyteen kuuluu, että vaaditaan jossain kohdin enemmän kuin oikeasti ns. tavallisilta ihmisiltä.
Sanonpa vielä jotain henkilökohtaista: Eläessäni seurakunnan keskellä minulla ei ole ollut ylivoimaisia vaikeuksia kantaa ammattini rasitteita. Silti olen lomareissuilla välttänyt paljastamasta virkaani. Pahinta oli takavuosina sairaalassa viettämäni viikko. Töin tuskin selvisin silloin ihmisenä olemisesta, ja sen päälle olisi vielä pitänyt olla kolmen hengen huoneessa päivystävä sairaalapappi. Nimettömyyteenkään en voinut kätkeytyä. Jostain se ammattini vain tihkui ihmisten tietoisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti