Jeesuksen julistus tiivistyy sanoihin "Jumalan valtakunta".
Raamatussa tämä sanapari ymmärretään kahdella tavalla. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa Jumalan valtakunta tulee ihmisten nähtäväksi vasta sitten, kun historia on katsottu lopputekstejä myöten.
Johanneksen evankeliumi korostaa taas, että Jumalan valtakunta toteutuu kaiken aikaa, kun ihmiset ovat osallisia Jumalan rakkaudesta.
Näitä kahta ymmärtämisen tapaa ei ole yritetty yhdistää. Kumpaakaan ei kielletä, ja kumpikin jää voimaan. Jumalan valtakunta on täällä jo nyt, vaikka toisaalta sanotaan, että se toteutuu vasta ajan tuolla puolen.
Samalla muistutetaan siitä, että ihmisen tekoja tai sanoja ei saa ikinä nostaa ehdottomaksi totuudeksi. Äärellisiä asioita jumaloimalla päädytään sairauteen. Turvallisuudesta tulee orjuutta, ja vapaus muuttuu mielivallaksi.
"Jumalan valtakuntaa emme tänne rakentaneet, mutta hiton komea helvetti tästä tulee", sanoi kirjailija Matti Paloheimo. Siitä huolimatta valtakunnasta on sallittu nähdä merkkejä, tuoksuja ja aavistuksia siellä, missä leipä ja viini jaetaan tasan. Köyhät autetaan ja onnettomat lohdutetaan. Edes hetkeksi elämä korjataan oikealle tielle ja ihminen saa edellispäivän virheistä vapaana vielä yhden mahdollisuuden.
4 kommenttia:
Mitäs sanot Augustinuksen "Jumalan kaupunki" - ajatuksesta?
Jumalan valtakunta onkin hiukan vaikea käsite samoin kuin autuas. Viimeksi mainitun olen kuullut avattavan "ikuisesti onnellinen".
Minun mielestäni "autuas" ei ole kovinkaan vaikea sana. Alkukielen sana "makarios" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "onnellinen", ja sillä pärjää riittävän hyvin.
En ole lukenut Jumalan kaupunkia, mutta kauan sitten, ennen teoksen suomentamista, olen kuunnellut sitä käsitelleen luentosarjan. Mielestäni Augustinuksen perusnäkemys oli pätevä, mutta sen enempää en tässä rohkene sanoa.
Lähetä kommentti