Puskutraktorien jäljiltä

 
Toissa kesänä luin urakalla kolme niin sanotun uusateismin perustavaa kirjaa, Dawkinsin, Dennettin ja Harrisin. Näiden jälkeen olen lukenut myös Christopher Hitchensin samoihin teemoihin liittyvän teoksen, joka on kuitenkin oleellisesti huonompi kuin ensimmäiset kolme.

Uskoni ei mennyt noista kirjoista, mutta näkökulmaa niistä sai.

Entistä enemmän aggressiivinen nykyateismi on alkanut muistuttaa entistä Neuvostoliittoa. Oman varmuuden varassa mennään katepillarien voimalla eteenpäin. Sävyjä ei kysellä eikä oman reitinvalinnan mielekkyyttä.

Syntyy entisen neuvostovallan tavoin suuria aukioita ja leveitä katuja, mutta kun kysyy, mitä on rakennettu puskutraktorien tuhoaman päälle, mieleen ei tulee juuri mitään.