Tänään Aamulehden etusivulla kysyttiin, uskallanko luvata, että kuvittelen itseni toisen asemaan liikenteessä, otan toiset huomioon bussipysäkin kohdalla tai että annan ruuhkassa tilaa myös muille.
Yksiselitteinen vastaukseni on, että en uskalla luvata näitä enkä mitään muutakaan. Vain Jumala voi uskottavasti luvata, kun taas ihminen ei voi taata itseään edes sekunnin pituista aikaa.
Tätä olen koettanut kertoa vihkipareillekin: ei teiltä lupaamista kysyä, hiljaista ja nöyrää tahtomista vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti