Egyptin jalkapallomellakassa kuoli yli 70 ihmistä. Tapahtuma on karseaa katsottavaa. Kyseessä on surkea tapaus, jossa sanat loppuvat kesken niin kuin maailmaa seuratessa niin usein.
En kuitenkaan kannata sitä, että Suomen Palloliitto lähettäisi Egyptiin anteeksipyynnön. Jalkapalloihmisenä en tunne tänä aamuna katumusta.
En liioin kannata sitä, että Suomen valtio tai evankelisluterilainen kirkko pyytäisi anteeksi saamelaisille vuosikymmeniä sitten tekemiään vääryyksiä. Sitäkin tässä on ehdotettu.
Enkä tunne syyllisyyttä siitä, että kirkko on jossain historiansa vaiheessa harrastanut inkvisitiota tai toiminut kansalaissodan aikana taitamattomasti. Myöskään Pohjois-Irlannin väkivaltaisuudet eivät ole suomalaisten kristittyjen vika. En pyydä niitäkään anteeksi. Katolisen kirkon pedofiliaskandaalit eivät kuulu minulle.
Vuonna 1985 Liverpoolin kannattajat aiheuttivat Belgiassa Heyselin stadionilla 39 ihmisen kuoleman, mutta suomalainen FC Liverpool väki ei ole tähän syyllinen.
Anteeksipyyntö on kaunis ja tärkeä asia, ja monesti vain sen ansiosta elämää voidaan jatkaa. Sen vuoksi sitä on käytettävä harkiten, eikä sitä pidä tärvätä. Ellei siihen liity aitoa, henkilökohtaista katumusta, se vain rapauttaa koko asian vaikutusta. Lapset eivät voi pyytää anteeksi omien vanhempiensa tekoja, eikä kenenkään tarvitse murehtia toisissa maissa tehtyjä rikoksia. Kyllä tässä omassa elämässä on riittävästi setvimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti