Iltapäivälehtiin on viime aikoina syntynyt uusi juttutyyppi. Siinä kerrotaan joko siitä, että joku on kuollut jossain, tai siitä, että joku on löytänyt jostain ruumiin.
Erityisinä paikkoina mainitaan esimerkiksi ikämiesjääkiekkopeli, juoksutapahtuma, näytelmän harjoitukset, huoltoaseman vessa tai metsä.
On luonnollista, että ruumiin satunnainen löytäjä järkyttyy nähdessään kuolleen. Hän ei ole osannut varautua siihen, ja muutenkin toisen ihmisen kuolema saa miettimään perimmäisiä kysymyksiä. Joku ruumiin löytäjä ei ole koskaan aiemmin nähnyt kuollutta ihmistä.
Siitä huolimatta ei ole mitenkään kummallista, että joku kuolee kesken jääkiekkopeliä tai juoksutapahtumaa tai vetää viimeiset henkäyksensä huoltoaseman vessassa. Ne ovat paikkoja ja tilanteita siinä missä jotkin muutkin.
Vuosittain väestöstä poistuu noin yksi prosentti. Tämä tarkoittaa sitä, että joka viikko kuolee yli tuhat suomalaista, eikä kaikkia kuljeteta sairaalaan.
Jokainen ihminen saa varautua siihen, että ensimmäisenä löytää ruumiin tai että suuren massatapahtuman keskellä joku kuolee. Ei siinä sen ihmeellisempää ole. Ei se ole kelvollinen otsikoiden aihe, eikä sen pitäisi aiheuttaa psykiatrista häiriötilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti