Yritin viileästi vertailla tapauksia
Hyvinkään tragediaa seuranneena iltana keskustelin
tapahtumien keskipisteessä olleen vanhan kaverini kanssa. Hän sanoi.
"Jonkun olisi nyt ruvettava fundeeraamaan, mistä tässä on kyse."
Tartuin haasteeseen.
Rupesin selaamaan ampumatapauksista kirjoitettuja
uutisia ja artikkeleita. Hyvin pian tajusin, että ulkomaan tapahtumat oli
rajattava pois, koska ymmärrykseni Amerikan asioista ei ole riittävä. Myös
Myyrmannin pommin päätin sivuuttaa, koska siinä saattoi olla kyse enemmänkin
pommileikeistä kuin varsinaisesta pyrkimyksestä tappaa.
Aineistoksi jäivät Matti Saari, Pekka-Eric Auvinen
ja Hyvinkään mies. Jossain määrin tutkin myös Anders Breivikiä, mutta
sittenkään hän ei näyttänyt kuuluvan samaan joukkoon kuin kolme
suomalaismiestä. Tosin oli myös yhteisiä piirteitä, varsinkin ne kaksi
ydinasiaa, jotka lopulta jäivät haaviini.
Pelkäsin liikkuvani hataralla pohjalla, koska
tapauksia oli vain kolme. Tuoreimmasta tekijästä ei ollut vielä kunnollista
tietoa, ja käsillä ollut niukka informaatio saattoi olla väärää. Ajattelin
kuitenkin, ettei tässä ole varaa odottelemaan neljättä tapausta.
Koetin olla mahdollisimman ennakkoluuloton ja
kaikessa rauhassa tutkia, mitä yhteistä kolmessa tappajassa oli. Saarta ja
Auvista yhdisti ateismi, mutta hyvinkääläisestä kertovat uutiset eivät
viitanneet siihen millään tavoin. Myös vilkuilu Breivikin suuntaan kumosi tämän
oletuksen.
Tietynlaisesta musiikkimausta ei näyttänyt olevan
yhdistäväksi tekijäksi. Mahdollisille
perheongelmille ei löytynyt todisteita. Ei vaikuttanut siltäkään, että
kaikki kolme olisivat jääneet tyystin ilman ammattiauttajien apua. Ainakaan
ensimmäisissä uutisissa ei puhuttu mitään siitä, että hyvinkääläistä olisi
kiusattu koulussa, ja lopulta ajattelin, että joka tapauksessa mahdollinen
kiusattuna oleminen sisältyisi kahteen jäljelle jääneeseen ydinasiaan.
Ei ollut näyttöä siitä, että kaikki nuoret miehet
olisivat olleet niin sanotusti syrjäytyneitä. Hyvinkään mies oli ollut vielä
aamulla koulussa ja illalla liikkeellä kavereidensa kanssa.
Median vaikutuksesta olisi tietysti voinut puhua,
mutta se vaikuttaa aivan kaikkiin ihmisiin, joten se ei auttanut profiloimaan
juuri näitä kolmea nuorta miestä. Suuri osa mediasta sitä paitsi toimii
vastuullisesti.
Sitten kirjoitin
Tapauksia vertailtuani niistä nousi lopulta kaksi
aivan selvää yhteistä asiaa: väkivaltapelit ja nuorten miesten sosiaalisten
taitojen heikkous. Tässä oli kieltämätön fakta, jonka pohjalle päätin rakentaa
juttuni. Wittgensteinia mukaillen se on kapea pohja, mutta sillä on mahdollista
kulkea.
Ampuma-aseiden saatavuutta en huomannut ajatella,
ilmeisesti siitä syystä että olin vain kyllästynyt tähän keskusteluun.
Jälkeenpäin ajatellen aseiden sivuuttaminen oli virhe, koska kaikkia kolmea
tappajaa yhdisti myös se, että he pääsivät aseisiin helposti käsiksi.
Jonkin aikaa fundeerailtuani rupesin
kirjoittamaan. Päätin varoa kahta miinaa; ensinnäkin sitä, että muitta mutkitta
ehdottaisin väkivaltapelien kieltämistä. Sellainen ehdotus on kovin helppo
ampua alas, enkä oikein itsekään usko kieltoihin. Joskus ne toimivat, kuten
silloin kun lapsia aivan yksiselitteisesti kielletään menemästä heikoille
jäille, mutta monesti ne luovat vain kuvitelman siitä, että jotain on tehty.
Nettimaailmassa kiellot toimivat erityisen huonosti.
Väkivaltapeleistä tyydyin lopulta sanomaan, että
jotain tarttis tehdä. Ajattelin rauhassa odottaa, mitä keskustelu tuottaa.
Toiseksi päätin välttää sen ansan, että
suoraviivaisesti sanoisin heikkojen sosiaalisten taitojen ja
väkivaltapeliharrastuksen aiheuttavan joukkoammuskeluja. Se väite olisi ollut
liian helppo tyrmätä sillä perusteella, että tapauksia on vain nuo kolme ja
että kovin monet sosiaalisesti lahjattomat pelaajat ovat pysyneet lain tällä
puolen. Muutenkin suoraviivaisten seurausten osoittaminen monimutkaisessa
maailmassa on ongelmista.
En myöskään halunnut ehdottaa mitään, mikä
nimenomaisesti laukaisi kammottavuudet. Auvinen ja Saari ovat kuolleet, eikä
heitä voi haastatella. Omassa mielessäni epäilen, että viimeisenä laukaisijana voi
olla hyvin satunnainen seikka, kuten joku iltaseuralaisen ikävä huomautus.
Lopulta tyydyin sanomaan, että väkivaltaleikit ja
heikot sosiaaliset taidot näyttävät altistavan joukkoammuskeluille. Olin
tyytyväinen sanaan "altistaa", sehän tarkoittaa suunnilleen samaa
kuin "lisää todennäköisyyttä". Se sanoo jotain, muttei kuitenkaan
väitä tolkuttomia.
Itse teksti syntyi nopeasti, mutta vältin sen
nopeaa julkaisemista. Hioin sitä monta kertaa, vaikka ajallisesti en ollut sen
äärellä pitkiä aikoja.
Ja kommentteja tuli
Lopulta lykkäsin tekstin maailmalle. Ajattelin,
että jostain suunnasta tulee varmasti kuonoon. En ole kuitenkaan ikinä pelännyt
turpaani saamista. Ei se haittaa, jos jalat vain kantavat.
Netissä oli yllättävän kauan hiljaista. Sitten
kuitenkin ryöpsähti, ja kun nyt savu on laskeutunut, voin laskea, että
teksteistäni vain homoasia ja viimevuotinen sohaisuni suomalaiseen
jääkiekkohypetykseen ovat tuottaneet samanlaisen kommenttien tulvan.
Tekstiäni luettiin pikemminkin lukijan omien
kuvitelmien pohjalta kuin sen pohjalta, mitä olin ihan oikeasti kirjoittanut.
Kukaan ei tuntunut huomaavan, että olin tietoisesti käyttänyt sanaa
"altistaa" sanan "aiheuttaa" sijasta ja että kielloista en
aivan tarkoituksellisesti puhunut mitään. Vasta jossain Facebook-kommentissani
tohdin sanoa, että väkivaltaviihdettä voisi rajoittaa tai siitä voisi vaikkapa
kokonaan luopua. Sanaa "kielto" olen välttänyt loppuun saakka.
Kiivaimmin kirjoittivat harrastustaan puolustaneet
nuoret miehet. He tuottivat tekstiä tosi nopeasti, mutta ilmeisestä
tunnekuohustaan huolimatta he pysyivät varsin kiitettävästi asiassa ja
tuntuivat ainakin jonkin verran ymmärtävän myös minun näkemyksiäni. Heidän
kirjoittelunsa ei ollut heille häpeäksi. Muutenkin he ovat ihmisinä esimerkkejä
siitä, että ihminen voi epäilyttävistä harrastuksistaan huolimatta elää
tolkullista elämää.
Yksi kirjoittaja oli mielestäni poikkeuksellisen
huono. Hän rupesi kikkailemaan tilastoilla sen sijaan, että olisi katsonut
siihen, minkä kuka tahansa saattaa nähdä. Ehkä hänen olisi hyvä joskus poistua
koneensa ja tilastojensa ääreltä ja käväistä maailmassa.
Keskustelun hiljennyttyä
Viikon loppupuolella totesin saaneeni hieman
turpaani, mutta seison edelleen jaloillani. Vahvimmin ammuskeluleikkejä ovat
puolustamassa nuoret miehet, pelien oletetut pelaajat. Periaatteessa kyse voi
olla joko siitä, että he tuntevat pelitodellisuuden muita paremmin, tai siitä,
että he eivät vain haluaisi luopua tottumuksistaan. Jokainen voi arvioida,
kummasta enemmän on kyse.
Hieman kummalliselta tuntuu, miksei samalla
kiihkomielellä käyty heikot sosiaaliset taidot -oletuksen kimppuun kuin käytiin
pyssyleikkejä puolustamaan. Oliko oma lehmä ojassa?
Tuoreimmat uutiset kertovat, että myös monet
tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota blogikirjoituksessani esillä olleisiin
seikkoihin.
Tiettyjä tunnusmerkkejä todella on
Viikon varrella on noussut vielä yksi asia, joka
yhdistää kolmea tutkimaani tapausta. Se on jonkinlainen mielenterveysongelma.
Niinpä on mahdollista profiloida muutamia
tunnusmerkkejä, jotka ovat ilmenneet Auvisessa, Saaressa ja Hiltusessa,
kaikissa heissä:
1) heikot sosiaaliset taidot
2) viehtymys väkivaltaan
3) väkivaltaisten videopelien pelaaminen ja/tai
ammuskeluleikkien harrastaminen
4) mielenterveyden ongelmat
5) helppo pääsy aseisiin
6) melko nuori ikä
7) miessukupuoli
Jos joku ihminen täyttää nämä kaikki ehdot,
lähipiirin on ilmeisesti syytä huolestua. Mikään seitsemästä kohdasta ei välttämättä ole ammuskelutapauksen syy, mutta kaikkiaan niistä koostuu kolmen suomalaisen tekijän tunnusmerkistö, sikäli kuin julkisuudessa olevista tiedoista voi päätellä. Erityisesti Hyvinkään tapauksesta on toistaiseksi melko vähän informaatiota.
Sen sijaan yhdistäviä tekijöitä eivät näytä olleen
tietynlainen uskonnollinen suuntautuminen (ei myöskään ateismi),
syrjäytyneisyys, ammattiavun puute, tietty musiikkimaku, perheongelmat eikä
päihteiden käyttö.
Kyseessä tuskin on lopullinen totuus senkään
takia, että ammuskelutapauksia on onneksi vain kolme. Tuore Oriveden tapaus
eroaa tutkimistani jutuista sikäli, että siinä lienee suurimpana syynä
mustasukkaisuus. Kuva varmasti tarkentuu ajan myötä, mutta tällaiselta se
näyttää kesäkuun ensimmäisellä viikolla koulujen juuri loputtua.
1 kommentti:
Kiitos, Ate. Todella mielenkiintoista analyysia. Tata on monien hyva pohtia.
Lähetä kommentti