sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kiivaan keskustelun jälkianalyysi


Yritin viileästi vertailla tapauksia

Hyvinkään tragediaa seuranneena iltana keskustelin tapahtumien keskipisteessä olleen vanhan kaverini kanssa. Hän sanoi. "Jonkun olisi nyt ruvettava fundeeraamaan, mistä tässä on kyse." Tartuin haasteeseen.

Rupesin selaamaan ampumatapauksista kirjoitettuja uutisia ja artikkeleita. Hyvin pian tajusin, että ulkomaan tapahtumat oli rajattava pois, koska ymmärrykseni Amerikan asioista ei ole riittävä. Myös Myyrmannin pommin päätin sivuuttaa, koska siinä saattoi olla kyse enemmänkin pommileikeistä kuin varsinaisesta pyrkimyksestä tappaa.

Aineistoksi jäivät Matti Saari, Pekka-Eric Auvinen ja Hyvinkään mies. Jossain määrin tutkin myös Anders Breivikiä, mutta sittenkään hän ei näyttänyt kuuluvan samaan joukkoon kuin kolme suomalaismiestä. Tosin oli myös yhteisiä piirteitä, varsinkin ne kaksi ydinasiaa, jotka lopulta jäivät haaviini.

Pelkäsin liikkuvani hataralla pohjalla, koska tapauksia oli vain kolme. Tuoreimmasta tekijästä ei ollut vielä kunnollista tietoa, ja käsillä ollut niukka informaatio saattoi olla väärää. Ajattelin kuitenkin, ettei tässä ole varaa odottelemaan neljättä tapausta.

Koetin olla mahdollisimman ennakkoluuloton ja kaikessa rauhassa tutkia, mitä yhteistä kolmessa tappajassa oli. Saarta ja Auvista yhdisti ateismi, mutta hyvinkääläisestä kertovat uutiset eivät viitanneet siihen millään tavoin. Myös vilkuilu Breivikin suuntaan kumosi tämän oletuksen.

Tietynlaisesta musiikkimausta ei näyttänyt olevan yhdistäväksi tekijäksi. Mahdollisille  perheongelmille ei löytynyt todisteita. Ei vaikuttanut siltäkään, että kaikki kolme olisivat jääneet tyystin ilman ammattiauttajien apua. Ainakaan ensimmäisissä uutisissa ei puhuttu mitään siitä, että hyvinkääläistä olisi kiusattu koulussa, ja lopulta ajattelin, että joka tapauksessa mahdollinen kiusattuna oleminen sisältyisi kahteen jäljelle jääneeseen ydinasiaan.

Ei ollut näyttöä siitä, että kaikki nuoret miehet olisivat olleet niin sanotusti syrjäytyneitä. Hyvinkään mies oli ollut vielä aamulla koulussa ja illalla liikkeellä kavereidensa kanssa.

Median vaikutuksesta olisi tietysti voinut puhua, mutta se vaikuttaa aivan kaikkiin ihmisiin, joten se ei auttanut profiloimaan juuri näitä kolmea nuorta miestä. Suuri osa mediasta sitä paitsi toimii vastuullisesti.

 
Sitten kirjoitin

Tapauksia vertailtuani niistä nousi lopulta kaksi aivan selvää yhteistä asiaa: väkivaltapelit ja nuorten miesten sosiaalisten taitojen heikkous. Tässä oli kieltämätön fakta, jonka pohjalle päätin rakentaa juttuni. Wittgensteinia mukaillen se on kapea pohja, mutta sillä on mahdollista kulkea.

Ampuma-aseiden saatavuutta en huomannut ajatella, ilmeisesti siitä syystä että olin vain kyllästynyt tähän keskusteluun. Jälkeenpäin ajatellen aseiden sivuuttaminen oli virhe, koska kaikkia kolmea tappajaa yhdisti myös se, että he pääsivät aseisiin helposti käsiksi.

Jonkin aikaa fundeerailtuani rupesin kirjoittamaan. Päätin varoa kahta miinaa; ensinnäkin sitä, että muitta mutkitta ehdottaisin väkivaltapelien kieltämistä. Sellainen ehdotus on kovin helppo ampua alas, enkä oikein itsekään usko kieltoihin. Joskus ne toimivat, kuten silloin kun lapsia aivan yksiselitteisesti kielletään menemästä heikoille jäille, mutta monesti ne luovat vain kuvitelman siitä, että jotain on tehty. Nettimaailmassa kiellot toimivat erityisen huonosti.

Väkivaltapeleistä tyydyin lopulta sanomaan, että jotain tarttis tehdä. Ajattelin rauhassa odottaa, mitä keskustelu tuottaa.

Toiseksi päätin välttää sen ansan, että suoraviivaisesti sanoisin heikkojen sosiaalisten taitojen ja väkivaltapeliharrastuksen aiheuttavan joukkoammuskeluja. Se väite olisi ollut liian helppo tyrmätä sillä perusteella, että tapauksia on vain nuo kolme ja että kovin monet sosiaalisesti lahjattomat pelaajat ovat pysyneet lain tällä puolen. Muutenkin suoraviivaisten seurausten osoittaminen monimutkaisessa maailmassa on ongelmista.

En myöskään halunnut ehdottaa mitään, mikä nimenomaisesti laukaisi kammottavuudet. Auvinen ja Saari ovat kuolleet, eikä heitä voi haastatella. Omassa mielessäni epäilen, että viimeisenä laukaisijana voi olla hyvin satunnainen seikka, kuten joku iltaseuralaisen ikävä huomautus.

Lopulta tyydyin sanomaan, että väkivaltaleikit ja heikot sosiaaliset taidot näyttävät altistavan joukkoammuskeluille. Olin tyytyväinen sanaan "altistaa", sehän tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "lisää todennäköisyyttä". Se sanoo jotain, muttei kuitenkaan väitä tolkuttomia.

Itse teksti syntyi nopeasti, mutta vältin sen nopeaa julkaisemista. Hioin sitä monta kertaa, vaikka ajallisesti en ollut sen äärellä pitkiä aikoja.


Ja kommentteja tuli

Lopulta lykkäsin tekstin maailmalle. Ajattelin, että jostain suunnasta tulee varmasti kuonoon. En ole kuitenkaan ikinä pelännyt turpaani saamista. Ei se haittaa, jos jalat vain kantavat.

Netissä oli yllättävän kauan hiljaista. Sitten kuitenkin ryöpsähti, ja kun nyt savu on laskeutunut, voin laskea, että teksteistäni vain homoasia ja viimevuotinen sohaisuni suomalaiseen jääkiekkohypetykseen ovat tuottaneet samanlaisen kommenttien tulvan.

Tekstiäni luettiin pikemminkin lukijan omien kuvitelmien pohjalta kuin sen pohjalta, mitä olin ihan oikeasti kirjoittanut. Kukaan ei tuntunut huomaavan, että olin tietoisesti käyttänyt sanaa "altistaa" sanan "aiheuttaa" sijasta ja että kielloista en aivan tarkoituksellisesti puhunut mitään. Vasta jossain Facebook-kommentissani tohdin sanoa, että väkivaltaviihdettä voisi rajoittaa tai siitä voisi vaikkapa kokonaan luopua. Sanaa "kielto" olen välttänyt loppuun saakka.

Kiivaimmin kirjoittivat harrastustaan puolustaneet nuoret miehet. He tuottivat tekstiä tosi nopeasti, mutta ilmeisestä tunnekuohustaan huolimatta he pysyivät varsin kiitettävästi asiassa ja tuntuivat ainakin jonkin verran ymmärtävän myös minun näkemyksiäni. Heidän kirjoittelunsa ei ollut heille häpeäksi. Muutenkin he ovat ihmisinä esimerkkejä siitä, että ihminen voi epäilyttävistä harrastuksistaan huolimatta elää tolkullista elämää.

Yksi kirjoittaja oli mielestäni poikkeuksellisen huono. Hän rupesi kikkailemaan tilastoilla sen sijaan, että olisi katsonut siihen, minkä kuka tahansa saattaa nähdä. Ehkä hänen olisi hyvä joskus poistua koneensa ja tilastojensa ääreltä ja käväistä maailmassa.


Keskustelun hiljennyttyä

Viikon loppupuolella totesin saaneeni hieman turpaani, mutta seison edelleen jaloillani. Vahvimmin ammuskeluleikkejä ovat puolustamassa nuoret miehet, pelien oletetut pelaajat. Periaatteessa kyse voi olla joko siitä, että he tuntevat pelitodellisuuden muita paremmin, tai siitä, että he eivät vain haluaisi luopua tottumuksistaan. Jokainen voi arvioida, kummasta enemmän on kyse.

Hieman kummalliselta tuntuu, miksei samalla kiihkomielellä käyty heikot sosiaaliset taidot -oletuksen kimppuun kuin käytiin pyssyleikkejä puolustamaan. Oliko oma lehmä ojassa?

Tuoreimmat uutiset kertovat, että myös monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota blogikirjoituksessani esillä olleisiin seikkoihin.



Tiettyjä tunnusmerkkejä todella on

Viikon varrella on noussut vielä yksi asia, joka yhdistää kolmea tutkimaani tapausta. Se on jonkinlainen mielenterveysongelma.

Niinpä on mahdollista profiloida muutamia tunnusmerkkejä, jotka ovat ilmenneet Auvisessa, Saaressa ja Hiltusessa, kaikissa heissä:
1) heikot sosiaaliset taidot
2) viehtymys väkivaltaan
3) väkivaltaisten videopelien pelaaminen ja/tai ammuskeluleikkien harrastaminen
4) mielenterveyden ongelmat
5) helppo pääsy aseisiin
6) melko nuori ikä
7) miessukupuoli

Jos joku ihminen täyttää nämä kaikki ehdot, lähipiirin on ilmeisesti syytä huolestua. Mikään seitsemästä kohdasta ei välttämättä ole ammuskelutapauksen syy, mutta kaikkiaan niistä koostuu kolmen suomalaisen tekijän tunnusmerkistö, sikäli kuin julkisuudessa olevista tiedoista voi päätellä. Erityisesti Hyvinkään tapauksesta on toistaiseksi melko vähän informaatiota.

Sen sijaan yhdistäviä tekijöitä eivät näytä olleen tietynlainen uskonnollinen suuntautuminen (ei myöskään ateismi), syrjäytyneisyys, ammattiavun puute, tietty musiikkimaku, perheongelmat eikä päihteiden käyttö.

Kyseessä tuskin on lopullinen totuus senkään takia, että ammuskelutapauksia on onneksi vain kolme. Tuore Oriveden tapaus eroaa tutkimistani jutuista sikäli, että siinä lienee suurimpana syynä mustasukkaisuus. Kuva varmasti tarkentuu ajan myötä, mutta tällaiselta se näyttää kesäkuun ensimmäisellä viikolla koulujen juuri loputtua.

1 kommentti:

Tommi M. kirjoitti...

Kiitos, Ate. Todella mielenkiintoista analyysia. Tata on monien hyva pohtia.