Eilen kuuntelin viisasta miestä, joka sanoi olevansa
tunnustava kristitty. Hän puhui älykkäästi ja oivaltavasti eikä päästellyt
suustaan höpöjä.
Sitten lipsahti. Hän kertoi hieman ihaillen Teemu Selänteestä, että tämä olisi
jossain vaiheessa unohtanut rukoilemisen, ajautunut maalien teossa kuivaan
kauteen, kunnes olisi taas muistanut rukouksen. Sen jälkeen maaleja oli tullut.
Puhujan mielestä tämä oli kunnioitettavaa tunnustautumista. Minun mielestäni
tämä oli löysien puhumista.
Hyväksyn vielä sen, että unohtamalla rukouksen Selänne oli
menettänyt elämänsä tasapainon ja samalla kadottanut tekemiseltään pohjan. Päähäni ei kuitenkaan mahdu, että Taivaallinen Isä sotkeentuisi lastensa
jääkiekkopeleihin eikä sallisi voittajien voittaa reilulla pelillä.
Ei ole sopivaa, että taivaallisten suhteidensa avulla järjestelee jääkiekko-otteluiden tuloksia. Tuollainen rukous muistuttaa dopingia tai tuomarin lahjontaa.
2 kommenttia:
Onko Teemu sitten ollut jotenkin lapsellinen tai rukoillut väärin toivoessaan maaleja?
Eikö Jumala kuitenkin ymmärrä meitä niin hyvin, että osaa auttaa joka tapauksessa asiaan kuuluvalla tavalla; rakastamalla ja johdattamalla?
Vai piileekö tuonkaltaisessa rukoilemisessa jokin suurempi vaara?
Ehkä Teemu on tosiaan ollut vähän lapsellinen, tai ehkä hän on vain rukoillut tasapainoa elämäänsä. Ihminen kuitenkin lankeaa monenlaisiin höpsötyksiin, joten ei tässä Teemu ole varsinainen ongelma.
Sen sijaan on ongelmallista, että täyspäiset ja älykkäät ihmiset alkavat päätellä jääkiekon maalintekijätilastoista rukoilemisen tehoa ja tehottomuutta.
Lähetä kommentti