keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Voittaneita häviäjiä

Lukion alussa sain fysiikan opettajaksi miehen, joka tunnettiin tiukasta järjestyksen pidosta. Hänen tunnillaan ei supateltu eikä pelattu ristinollaa. Toisaalta kukaan ei väittänyt, että hän olisi hallinnut luokkaa kauhulla. Järjestys oli muuten tiukka.

Tätä opettajaa arvostettiin, ja hän opetti hyvin. Hän oli tunnettu myös kristillisestä vakaumuksestaan, mikä tosin oli sivuseikka, sillä opettajia ei voi luokitella hyviin ja huonoihin heidän vakaumuksensa perusteella.

Samana lukion aloittamiseni syksynä kouluumme saatiin talon ulkopuolelta uusi rehtori. Joku olisi kenties toivonut fysiikan opettajaa hänen paikalleen. Muualta tullut rehtori viipyi talossa vain vähän aikaa, ja hänen jälkeensä tuli fysiikan opettajamme vuoro. Kaikki olivat iloisia hänen valinnastaan, vaikka luokkamme menetti hyvän opettajan ja samalla luokanvalvojan.

Viimeisinä kouluvuosina uuden rehtorin toimet eivät herättäneet erityisiä puheita. Erään kerran olin kuitenkin näkemässä, että hänen auktoriteettinsa ei ollut opettajanhuoneessa vahva.

Koulusta lähtöni jälkeen alkoi kuulua tiheneviä huhuja, että koulu oli sekaisin. Rehtorilla ei ollut otetta työhönsä. Vähitellen näytti siltä, että oli ajauduttu täyteen kaaokseen.

Ja mitä teki rehtori? – Hän luopui vapaaehtoisesti virastaan ja palasi tavalliseksi fysiikan opettajaksi. 

En ole perillä siitä rehtorin sisäisestä kamppailusta, jota hän kävi huomatessaan, että mikään ei sujunut.

Voittajaksi hänet kuitenkin lasken.

Ei kommentteja: