tiistai 10. helmikuuta 2015

Odotettu vanhojenpäivä on kallista draamaa

Jos on taitoa ja viisautta, voi saada halvalla

Sanomalehti Keskisuomalaisessa julkaistu teksti vanhojen tanssien kustannuksista on avannut keskustelun kipeästä aiheesta. On mietitty, mitäpä jos jollakulla tytöllä ei olekaan varaa osallistua vanhojenpäivään, koko lukion odotetuimpaan päivään.

Pukuasiassa tulee mieleen yksi käyttökelpoinen ratkaisu. Ainakin Pirkkalan lukion tytöt ovat järjestäneet tapahtuman, jossa on myyty käytössä olleita vanhojen pukuja. Tapahtuman mainostaminen luo positiivista ilmapiiriä ja vakuuttaa siitä, että käytetyn hankkiminen on normaalia ja viisasta. Hyvälaatuista pukua voi käyttää useammin kuin kerran.

Lisäksi on kampausongelma. En ole asiantuntija, mutta sen olen nähnyt, että poikien maailmassa klassisella ponnaritytöllä on edelleen kysyntää. Pojat eivät välttämättä innostu omaleimaisimmasta häkkyrästä, josta on sanottava: "En tiedä, mikä tuo on, mutta hyppytunnilla googlaan lintukuvastot."

Toinen idea on radikaalimpi eikä taida mennä läpi, koska se ei täytä päivä prinsessana -unelmia. Siitä huolimatta on periaatteessa mahdollista palata pois jääneeseen käytäntöön, ettei leikitäkään hienoaneitiä, vaan ollaan oikeasti vanhoja ja käydään isomummun vaatekaapilla. Tälläkin tavoin saa hauskaa aikaan. Tiedän kokemuksesta.

Mutta jos ei saakaan miestä

Tyttövaltaisissa lukioissa puvun hankkiminen taitaa olla peloista pienin. Oleellisempaa on, mitä tehdä kun ei saa miestä? Olen kuullut erikoispainotteisten lukioiden hurjista draamoista, joissa käytetään kaikki naiselliset ja epänaiselliset keinot, kun harvat kouluun tulleet pojat varataan jo ensimmäisenä koulupäivänä. Vähäpätöisemmätkin pikkupojat kelpaavat, ainahan voi toivoa, että puolessatoista vuodessa niihin tulee näköä ja kokoa.


Paikkaillaan sitten yhteiskuntaopin tunnilla

Vanhojen päivien draamat ovat käytännön oppia naisen asemasta tässä maailmassa. Lukion yhteiskuntaopin tunnilla voidaan sitten keskustella siitä, kuinka paljon on naisen euro. Samalla voidaan muistella varhaiskasvatuksen sukupuolineutraaleja leikkejä.

Oma ryhmänsä ovat homoseksuaalit nuoret. Tuntuu varmaan ulkopuoliselta. Pojilla on helpointa. Kasvojaan menettämättä he voivat uskottavasti sanoa, ettei vain kiinnosta. Myös heidän tykötarpeensa ovat halvempia.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse halusin omana lukioaikanani, että oltaisiin pidetty se "oikea" vanhojenpäivä: ne isomummun kuteet niskaan ja menoksi. Äidilläni oli lukioaikanaan ollut tällainen vanhojenpäivä ja ajatus kiehtoi minua, koska siinä on jotain "historiallista". Olen siis nainen, ettei tule sekaannusta, että "no ei kai se miehille/pojille niin tärkeää olekaan tuo prinsessa-päivä..."

Sitten kun meillä oli vanhojentanssipäivä, tai se koko tanssikurssi ylipäätään, en päässyt sille kurssille, koska kukaan ei huolinut parikseen. Meillä oli jännästi kyllä poikia enemmän koko lukiossa kuin tyttöjä, mutta nämäpä pyysivät mieluummin ammattikoulukaverityttöjään pareikseen, kuin oman lukion "rumia muijia" (minä ja pari muuta ylipainoista). Hmmh. Tosin eipä minulla ainakaan olisi ollut varaa edes siihen mekkoon. Köyhiä kun oltiin silloin.

Anonyymi kirjoitti...


Anteeksi,mutta mikä ihmeen prinsessa-päivä? Prinsessat kuuluvat satuihin,ei mitään tekoa arkisen elämän kanssa.

Tuo "historiallisuus" on jo eri asia.

Anonyymi kirjoitti...

Niin siis tarkoitin, että se iltapukujuhla on se "prinsessa"-juttu, joksi monet tytöt sen wanhojenpäivän mieltävät. Kun taas tuo vanhanaikainen vanhojenpäivä on se niin sanotusti "historiallinen" (joo tyhmä sanavalinta) juttu, jossa tekeydyttäisiin vanhoiksi tai jotain sinne päin, käytäis siellä isovanhempien vaatekomerolla hakemassa vaatetusta. Kuten Arto Köykkä blogissaan sanoikin.

Tykkään siitä perinteisstä ideasta paljon, tosin onhan siinäkin ongelmansa, sillä kaikilla ei ole isovanhempia elossa, eikä välttämättä siis näiden vaatteitakaan säästössä.

T. se ensimmäinen anonyymi

Anonyymi kirjoitti...


Ensimmäinen kommenttisi on hyvä.Se sisältää huomionarvoisia seikkoja,joidenka pohjalta halusin tuon "prinsessa-päivän" kyseenalaistaa.

Kyllä moni muukin asia tuppaa ajan myötä muuttumaan ihan toiseksi kuin mitä alunperin on ajateltu.

Perinteisen,wanhanaikaisen wanhojenpäivän pukeutumisen apuna olisi nykyisin oivalliset kirpputorit.Ekologisempaa,huomattavasti halvempaa,ehkä hauskempaakin..?