Kertomani tapaus ei ole rikos, mutta vanhentunut tapaus se
on, pian kolmenkymmenen vuoden takaa, ja sen päähenkilö on jo siellä, minne rankaisijan käsi ei enää yllä.
Aikanaan Pirkkalan seurakunnan toimistot olivat
tavallisessa kerrostalohuoneistossa. Eräänä aamuna havaittiin,
että toimistoon
porraskäytävästä johtava ovi oli apposen auki. Kaikki
väestörekisteritiedot
olivat toimiston nurkassa yhden peltikaapin sisällä, jota suojeli vain hatara lukko. Tosin jonkinlaista suojaa antoi juuri tuo avoimeksi jäänyt ovi, koska se
tuotti kulkijan päässä luonnollisen päätelmän,
että toimistossa
oli luvallinen liikkuja paikalla eikä ulkopuolisella ei ollut sen takia sisään
menemistä. Rauhallisessa kerrostalossa ei muutenkaan liikkunut
asiatonta väkeä.
Tosiasia kuitenkin oli, että
seurakuntalaisten henkilötietoihin
olisi päässyt
käsiksi kävelemällä sisään ja käyttämällä ruuvimeisseliä
sorkkarautana.
Illalla toimistolla oli viimeisenä ollut kirkkoherra itse, Erkki
Pennanen. Niinpä asian
selvittyä jutusta ei koskaan nostettu hälyä. Eihän
kukaan pomo itselleen rähise.
Kuullessani tapauksesta mieleeni tuli Tuntemattoman
sotilaan lause: "Oli se hyvä,
että se sattui
Lehdolle." Lehdon tapaus oli kuitenkin toisenlainen. Siinä vakavasti ja
toivottomasti haavoittunut Lehto ampui itsensä.
Se oli raaka kuolema, ja Pirkkalassa todellinen vahingon mahdollisuus oli vielä melko kaukana,
vaikka ainekset olivat olemassa. Vertaus Lehtoon ontui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti