Kitutunti

Olin kolmentoista, ja meillä oli äidinkielen tunti. Istuimme pulpeteissa odottamassa, että opettaja olisi kirjoittanut taululle otsikot. 

Hän ei kuitenkaan toiminut niin kuin odotimme, vaan selitti, että kirjoittakaa mieleen tulevia ajatuksia siitä tilanteesta, missä nyt olimme. 

Kysyimme, mistä ihmeen tilanteesta, ja opettaja vain selitti että siitä missä olimme juuri nyt. Istuisimme luokassa ja kuuntelisimme, mitä ympärillä tapahtui. 

Me väitimme, ettei se tilanne ollut mikään tilanne ja ettei siinä mitään tapahtunut. Opettaja oli eri mieltä.

Kitutunti kului. Moni pyöriskeli pulpetissa, nakersi lyijykynän perää, huokaili. Minä sentään sain pari lausetta paperille, mutta paljon se ei ollut.

Seuraavalla välitunnilla opettaja sai yksimielisen tuomion. Ideaa pidettiin pähkähulluna, ja taidettiin siinä sanoa opettajasta rumemminkin. Moni oli jättänyt tyhjän paperin ja pelkäsi, että todistuksen numero putoaisi.