Lahden MM-hiihtojen on julistettu menneen hyvin.
Norjalaisille ei pärjätty, mutta muuten mitaleja tuli. Järjestelyt sujuivat
kuulemma hyvin.
Kovin vähälle huomiolle on jäänyt se jossain sivulauseessa
mainittu asia, että lipunmyynnissä ei ylletty tavoitteeseen.
Minut puolestani hieman yllätti se, että ollessani kisojen
aikaan rippileirillä yli kolmenkymmenen nuoren kanssa kukaan ei kysellyt Lahden
tuloksia. Kukaan ei sanallakaan viitannut siihen, että olisi kiinnostunut
Niskasen tai Pärmäkosken saavutuksista.
Minun lapsuudessani Eero Mäntyranta oli pikkupoikien idoli.
Hiihtäjien tilalle ovat tulleet muut idolit.
Lumiraja etenee vuosi vuodelta pohjoista kohti, sitä myötä
hiihtourheilu katoaa nuorten mielestä. Siitä tulee eksoottinen laji, jota
voidaan katsoa olympialaisten aikaan niin kuin voidaan hajamielisesti seurata miekkailua,
kävelyä tai melontaa, mutta ainakaan suurkisojen väliaikana hiihto ei
kiinnosta.
Tilalle ovat tulleet uudet sankarit. Nuoret puhuvat eniten
jääkiekosta. Sen perässä tulevat jalkapallo ja formulat, ja muille lajeille
riittää vain säälimainintoja.
2 kommenttia:
Ja kyllä oma syynsä on varmaan myös vuoden 2001 tapahtumilla, silloin ehkä särkyi lopullisesti ajatus puhtaasta urheilusta. Vähän sama kai kuin pesäpallon sopupeleillä, tällaiset jättävät aika pysyviä jälkiä kansakuntaan ja sen yksilöihin
Sillä on vaikutuksensa. Minut se löi niin kanveesille, että päätin olla loppuelämäni ilman hiihtokisojen seuraamista. Päätös on pitänyt.
Lähetä kommentti