Viime sunnuntaina kuulin hyvän lauseen: "Perinteitä ei
pidä noudattaa, mutta niitä on kunnioitettava." Sillä keinoin vanhan
perheyrityksen kerrotiin pysyneen kehityksessä mukana. Oli osattu hylätä vanha
ja pystyyn kuollut, mutta siitä huolimatta oli kuljettu oikeaa tietä.
Toisinaan ei pidä tyytyä pelkkään kunnioitukseen. Muuten voi
käydä niin kuin kävi harjakattojen, sokkelien ja talojen rossipohjien kanssa.
Ajateltiin, ettei niitä mihinkään tarvittu, mutta kun ne jätettiin pois,
huomattiin myöhemmin, että ne olivat sittenkin välttämättömiä.
Monet vanhat tavat ovat vuosisatainen kansanperinteen
kokoelma, joka on kantanut elämää silloin, kun ihmisistä ei ole ollut oman
elämänsä kantajiksi.
Yksi surullinen suunta siinä, että nykyään ostetaan kuoleman
äärellä melkein kaikki hautaustoimistoilta ja pitopalveluilta. Kun ennen
vanhaan tehtiin kaikki itse, tällä tekemisellä hoidettiin surua ja pakotettiin
suuntaamaan sitä jonnekin. Tämä touhuaminen oli nykyaikaisesti ilmaisten
toimintaterapiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti