Kirkolliseen slangiin on hiipinyt sana
"kohtaaminen". Moniaalla hoetaan, että ihmisten kohtaaminen on
tärkeää. Olen kuitenkin alkanut epäillä koko käsitettä, koska sanojen
muuttuminen hokemiksi tarkoittaa sitä, ettei niihin enää liity ajattelua.
Ehkä tuo sana on alkanut rehottaa lupiinin lailla muillakin
elämänalueilla. Vain harvoin paperin makuiset kirkon sanat ovat kirkon omia
keksintöjä. Ne omaksutaan muiden järjestelmien toimistoista ja seminaareista.
Mitä enemmän mietin sanan "kohtaaminen" sävyä,
sitä kylmemmältä se tuntuu. Se on sukua sille, ettei puhuta seurakuntalaisista
vaan asiakkaista.
Ainakin tiedän, ettei olla kovin suurenmoisessa tilanteessa,
jos äiti tai isä kertoo menevänsä kohtaamaan omia lapsiaan.
Muistan senkin, että kerran kohtasin Mauno Koiviston
Helsingin Aleksanterinkadulla, kun hän oli vielä Suomen Pankin pääjohtaja.
Siitä kohtaamisesta ei sen kummempaa seurannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti