sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Sillä sekunnilla romahti meidän elämä


Ensimmäisen kerran olin saattelemassa hautaan nuorta liikenneonnettomuuden uhria vuonna 1991. Silloin jokin minussa särkyi. Lehtien onnettomuusuutiset alkoivat elää uudella tavalla. Aiemmin olin vain sivuuttanut ne nopeasti asioina, jotka eivät minulle kuulu.

Noista ajoista lähtien olen aina pysähtynyt uutisten äärelle ja tuntenut jonkinlaista surua. Viimeksi olen ajatellut tutussa paikassa Patalahden huoltamon lähellä sattunutta kolaria, jossa kaksi iäkästä naista törmäsi vastaan tulleeseen neljän hengen perheeseen. Lapset loukkaantuivat vakavasti, ja uutiset ovat kertoneet myös yhdestä kuolleesta.

Onnettomuuskuvia katsellessa päässäni soivat erään leskinaisen sanat, joilla hän kuvasi miehensä saamaa, kuolemaan johtanutta aivoinfarktia: "Sillä sekunnilla romahti meidän elämä."

Ei kommentteja: