Juuri kuolleen Teivas Oksalan latinan kesäkurssin on yliopistoaikojeni
paras kurssi. Erinomaisuus ilmeni kahdella tavalla. Ensinnäkin Oksala teputteli
edestakaisin luentosalin etuosassa, mutta tämä ei huvittanut lainkaan.
Jollekulle toiselle persoonalle olisin ruvennut naureskelemaan, mutta Oksalan esityksen
sisältö oli niin täysipainoista asiaa, että sen koominen muoto ei haitannut.
Toiseksi Oksala sai arvostamaan pysyvästi latinan kieltä
osoittamalla sen yhteydet nykypäivään. Kieliopin keskellä ja ohessa Oksala onnistui
pitämään kulttuurihistorian peruskurssin.
Latinan jatkokurssi oli syksyllä, eikä siellä enää ollut
Oksalaa, mutta tämän kurssin näännyttävyys ei onnistunut pilaamaan kesällä
saatua mielikuvaa. Niin suuri voi olla vahvan, positiivisen persoonan vaikutus
nuoreen ihmiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti