Erityisesti muistan sen, kuinka kentällä oli brasilialainen
Jardel, joka oli edellisellä kaudella voittanut Euroopan sarjojen parhaan
maalintekijän palkinnon eli Kultaisen kengän.
Pelattiin jo pitkällä toista puoliaikaa, ja tilanne pysyi sitkeästi
nollanollana. Mitä enemmän minuutteja kului, sitä useammin selostaja toisti
ajatustaan, että suurenmoinen maalintekijä Jardel oli kentällä täysin huomaamaton
rivipelaaja.
Vihdoin tuomari vihelsi rangaistuspotkun, jonka Jardel ampui
onnistuneesti maaliin. Selostajan puheet muuttuivat: ”Yhtä rankkaria lukuun
ottamatta Jardel ei ole saanut mitään aikaan.”
Peliaika oli jo käymässä vähiin. Jardel sai takaviistosta
pitkän syötön, pisti jalkansa väliin ja teki maalin.
Maalivainu on ihmeellinen asia, eikä se ole kenellekään
opetettavissa. Sitä voi kenties jonkin verran kehittää, mutta enimmälti kyse on
synnynnäisestä lahjakkuudesta. Hyvä
hyökkääjä ei aiheuta vaarallisia tilanteita, vaan hiipii, vaanii ja lopulta
iskee, kun hänet on unohdettu.
Oikein valittu hetki 2/2 (koko neuvottelua ei tarvitse olla hereillä)
Oikein valittu hetki 2/2 (koko neuvottelua ei tarvitse olla hereillä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti