Mies oli pyörätuolissaan kirkonmenojen jälkeen. Hänen
viereensä tuli joku hänen tuttunsa, pysähtyi siihen ja katsoi alaviistoon,
pyörätuolimiehen suuntaan. Hän kysyi kuulumiset ja käänsi saman tien päänsä
sivuun, kun joku toinen tuttu tuli siihen. Kysyjä tervehti tätä toista, ja
hetken kuluttua kääntyi takaisin pyörätuolimiehen suuntaan. Tämä vaikutti
hieman epävarmalta, toivottiinko hänen vielä vastaavan kysymykseen. Pienen
empimisen jälkeen hän kuitenkin sanoi, että ihan hyvää kuuluu. Siihen hän sai
kuulla, että sehän on mukavaa.
Sitten kysyjä toivotti hyvää jatkoa ja tsemppiä. Tsemppiä! Käveli tiehensä.
Sitten kysyjä toivotti hyvää jatkoa ja tsemppiä. Tsemppiä! Käveli tiehensä.
Pyörätuolimies jäi siihen. Varmaan hänen saattajansa auttoi
hänet kirkon ovista ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti