Romani ja mustalainen

Me neekerit olemme kauan uneksineet vapaudesta, mutta olemme vielä erottelun ja syrjinnän ahdistavassa vankilassa.

Yllä oleva sitaatti on peräisin Martin Luther Kingin kirjoittamasta ja Tuulikki Palomurron suomentamasta kirjasta Ei väkivaltaa. Luin tuon kirjan joskus 14-vuotiaana, ja juuri se sai minut ajattelemaan Amerikan mustan väestön kohtaamaa rotusortoa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Sana neekeri mainittiin siellä monta kertaa, ja tämän vuoksi on ollut vaikea käsittää, mitä ihmeen pahaa siinä sanassa olisi. Vähitellen olen antanut periksi ja siirtänyt sanan neekeri samaan komeroon, jossa ovat myös sanat mopedi ja gramofoni.

Olen kuitenkin varma siitä, että ihmisryhmien välisiä ristiriitoja ei ratkaista kiellettyjen sanojen listoilla. Ne ovat vain maton alle siivoamista.

Romaniystäväni Roger Grönforsin kanssa olen monesti keskustellut siitä, sopiiko käyttää sanaa mustalainen. Hän on aina vastannut samalla tavoin: Tuntemattoman kanssa voi olla varminta käyttää sanaa romani, mutta jos sanomiseen liittyy aito kunnioitus, mustalainen sopii hyvin. Oleellista ei ole itse sana, vaan se millainen ajatus siihen liittyy.

Mooseksen lakia kannattaisi lukea

Ateistit ovat löytäneet Raamatun alkupuolella sijaitsevista Mooseksen kirjoista runsaasti havaintomateriaalia, joka todistaa, että Vanhan testamentin lakikirjat ovat täynnä järjettömiä sääntöjä: Evättömiä ja suomuttomia vesieläimiä ei saa syödä. Ei saa käyttää vaatteita, jotka on kudottu kahdesta eri lankalajista, kuten villasta ja pellavasta.

Kirkko on jaksanut muistuttaa, että Jeesuksen jälkeen olemme vapaat näistä säädöksistä.

Mooseksen sääntöjä ei kannattaisi kuitenkaan tyystin hukata. Niistä sai innoituksensa Riemuvuosi 2000 -liike, joka vaati kehitysmaiden velkojen anteeksiantoa.

Miettimisen arvoisia ovat myös seuraavat elämänohjeet:

Kun tulet jonkun viinitarhaan, voit syödä rypäleitä mielin määrin kunnes olet kylläinen, mutta astiaan et saa niitä kerätä. Kun kuljet viljapellon halki, voit käsin kerätä tähkäpäitä, mutta sirpillä et saa leikata itsellesi toisen viljaa.

Jos mies on vastikään mennyt naimisiin, hänen ei tarvitse lähteä sotaan eikä häntä saa kutsua muuhunkaan palvelukseen. Hän saa vuoden ajan olla vapaa ja pysyä kotona vaimonsa ilona.

Kukaan ei saa ottaa lainan pantiksi jauhinkiviä, ei edes päällimmäistä kiveä, sillä niiden varassa on toisen ihmisen henki.

Pappi on lentoemäntä

Joskus tulee tällainenkin ajatus mieleen:

Pappi on kuin turvallisuusohjeita kertova lentoemäntä. Ihmiset eivät katso, eivät kuule, mutta joku voi ajatella, että saattaahan se olla jollekulle tarpeellista.

Yksi kansallisen tason epäonnistuja

En pidä siitä, että Facebook-seinäni täyttyy yhden tai enintään kolmen sanan onnitteluista. Siksi olen ollut hiljakseen sen asian kanssa, jonka nyt päivää myöhemmin tohdin paljastaa: olen syntynyt 13. lokakuuta.

Onnittelijoita minulla oli kaikkiaan viisi, mikä on tässä iässä kohtalainen tulos. Vielä oli kolme sellaista, joilla on sama syntymäpäivä kuin minulla ja jotka osasivat vastata minun onnitteluuni sanoilla: "Kiitos samoin."

Eiliselle syntymäpäivälle tuli erityinen sisältö, kun sain tietää, että 13. lokakuuta on julistettu kansallisen epäonnistumisen päiväksi. Vaikka se puhdasta taikauskoa onkin, ei siinä voinut välttyä ajatukselta että tämä selittää paljon.

Ei meikäläiseltä voi paljon odottaa. Syntymäpäivästä alkaen kaikki on mennyt vähän vinksalleen.

Jalkapallotulos, joka on ehkä muutakin kuin jalkapalloa

Ennen kesäkuussa pelattua Suomen ja Ruotsin välistä jalkapallomaaottelua julkaistiin tilasto, jonka mukaan Ruotsin maajoukkue on tehnyt parempaa tulosta ilman supertähteään Zlatan Ibrahimovicia kuin hänen kanssaan.

Zlatanin mukana ollessa pisteitä oli tullut pitkäaikaisen tilaston mukaan 1,8 per ottelu. Hänen poissa ollessaan pisteitä oli kertynyt keskiarvolla 2,55. Vastaava ottelukohtainen maalimäärävertailu tuotti lukemat 1,87 ja 2,25.

Kesäkuinen maaottelu näytti vievän tilastonikkarit häpeään. Uutta maajoukkuetta rakentanut ja kaikkein heikoimmillaan ollut Suomi hävisi Ruotsille 5 - 0, ja Zlatan teki kolme.

Syksy palautti jälleen epäilyn siitä, mikä on supertähden lopullinen merkitys. Ruotsi voitti Suomen 2 - 1 nihkeällä esityksellä ja hyvällä onnella. Zlatania moitittiin laiskaksi ja haluttomaksi. Hallandspostenin mukaan Zlatania olisi voinut hetkittäin kysellä löytötavaraosastolta.

Ruotsin viimeinen ja ratkaiseva ottelu oli eilen kärkijoukkue Hollantia vastaan, joka tosin oli jo voittanut lohkon. Zlatan oli pelikiellossa, ja Ruotsi pelasi ilman häntä. Se voitti 3 - 2 ja selviytyi kisoihin.

Lapset ja elämän tarkoitus

Sunnuntaisen Aamulehden mukaan ihmisen ei kannata hankkia lapsia, ellei halua tehdä onneensa pitkäaikaissijoitusta; tutkimusten mukaan lapselliset ovat onnellisempia kuin lapsettomat vasta 40 ikävuoden jälkeen.

Enpähän tiedä. Onnellisuus on niin monisävyinen sana. En tiedä sitäkään, haluanko edes olla onnellinen vai haluanko ennemmin jotain muuta.

Mutta sen tiedän, että monesti olen sanonut ristiäisissä tähän tapaan: "Emme voi sanoa, että lapsen saaminen olisi ratkaissut kysymyksen elämän tarkoituksesta. Se on mutkikas juttu, eikä se ratkea helposti. Mutta niin voi sanoa, että lapsen syntymisen jälkeen ei enää tarvitse miettiä elämän tarkoitusta. Että se on jotenkin tarpeeton kysymys. Sillä ei niin pimeää lokakuuta, ei niin räntäsateista marraskuun maanantaiaamua, että enää ei tietäisi minkä ihmeen takia sitä on noustava ylös - juuri sen pienen ihmeen takia, joka on perheeseen syntynyt ja jonka pieni suu vaatii ruokaa."

Näin sanoessani olen nähnyt ympärilläni vain hyväksyviä katseita. Kukaan ei ole ikinä sanonut, että nyt pappi puhut pehmosia.

Musta mies käveli vastaan

Tampereen pääkirjaston kulmilla käveli vastaan pitkä, nuori mies. Hiukset olivat niin pikimustat, että välttämättä ne olivat värjätyt.

Paita oli musta, housut olivat samoin. Haarniskalta vaikuttaneen vaatetuksen päällä oli musta, polven alapuolelle ulottunut takki.

Katse oli tiukka, otsa niin alhaalle kiristetty, että silmät jäivät kapeiksi.

"Onko sinulla murheita?" teki mieleni kysyä.