perjantai 9. lokakuuta 2009

Huutomerkkien ja hymiöiden tarpeettomuudesta

On joitakuita ihmisiä, jotka eivät ilmoita vähäisintäkään asiaa kirjoittamatta tekstinsä perään huutomerkkiä! Kun sen näen, arvostukseni kirjoittajaa kohtaan ei milloinkaan nouse! Päättelen, että kyseessä on joku keskenkasvuinen nulikka tai tärkeilijä, joka on varma siitä, että juuri hänen kirjoituksensa ansaitsee tulla huudetuksi! Vielä on se mahdollisuus, että taas on kirppu kiivennyt norsun selkään huutamaan: "Selätin sen! Selätin sen!"

Painava teksti painaa ilman huutomerkkejäkin!

Paljon paremmin en ajattele hymiöistäkään. :) Mitäpä ne muuta ovat kuin kirjoittajansa tapa tunnustaa, että kirjoittaa huonosti? :)

Jos ajatteleva ihminen tarvitsisi hymiöitä, suuret kirjailijat olisivat ne keksineet satoja vuosia sitten.

:)

5 kommenttia:

hiljainentoive kirjoitti...

Kiitos laittamiesi hymioiden nään sinut mielessäni virnistelevänä.

Anonyymi kirjoitti...

Esimerkiksi facebookissa tai muussa internetin kautta tapahtuvassa keskustelussa hymiöt ovat jokseenkin hyödyllisiä, sillä äänensävy ja pienen pienet ilmeet eivät välttämättä välity netissä kauhean hyvin.
Vaikkapa sarkasmi voidaan ymmärtää hyvin väärin.

Peter S kirjoitti...

Ihmisten kommunikoinista suurin osa on non-verbaalista ja internetissä tätä puuttuvaa osaa paikataan hymiöillä. Se, minkä takia muussa kirjoitetussa sanassa hymiöt jäävät puuttumaan, johtunee kenties siitä, että Edgar Allan Poe ei joutunut tiivistämään kirjojaan esimerkiksi 300 kirjaimeen.

: >

Anonyymi kirjoitti...

Lienee ihan sattumaa se, että hymiö keksittiin 1982 - olisihan se saattanut tulla käyttöön jo sähkeitten tai TELEXin yhteydessä.

t. Taru

ninni kirjoitti...

hey whats this! kyll' hymiöitä tarvitaan hymistelijoita, nauravia ihmisia.