keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Outoa kuminaa

Tänään tuntuu siltä, että suuri olento puhaltaa järven jäähän kuin huiluun kuullakseen oman äänensä. Koko järvi kumisee. Jäätynyt vesi on kilometrin pituinen soitin. Minä ihminen, olen sitä pienempi.

Olennon soitto on pysäyttävä ääni pohjoisen pimenevässä illassa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ne ovat lumileijonia, Ate.