Viime vuonna ilmestyneessä Halavan, Helinin ja Salmen kirjassa Kansankirkon myytinmurtajat on terävä erittely siitä, millaiseksi kirkon rooli nykyään nähdään.
Ensimmäistä ryhmää on se ajattelu, jonka mukaan kirkko on eräänlainen kuntokeskus. Terveeseen elämään kuuluu melko säännöllinen harjoittelu ja käyntimäärä silloin, kun terveys ja kunto ovat kohdallaan.
Toisessa ryhmässä päätellään, että kirkko on sairaala. Se on varikkokäynti, jotta elämä saataisiin taas raiteilleen.
Kolmanneksi kirkko voidaan ymmärtää rajavartiolaitokseksi. Kirkon ei tarvitse näkyä millään tavoin, mutta se estää vieraita uskontoja valtaamasta Suomea. Samalla taataan yhteiskuntarauhaa ja järjestystä.
Vai olisiko olemassa myös jokin neljäs tie?
1 kommentti:
Takalaisissa kirkoissa tuntuu olevan myos muutama selkea ryhma. Yksi koostuu niista, joille kirkko on sosiaalinen klubi. Siella pitaa kayda naytilla ja muita katsastamassa. Toiselle ryhmalle se nayttaa olevan viikottainen synnintunnustuksen tapainen rituaali, joka antaa sitten vapauden tehda mita huvittaa ja sydan halajaa kuusi paivaa viikossa. Kolmas nakyva ryhma kay hakemassa kirkosta vahvistusta olemassaoleville epaluuloilleen.
Sanomattakin lienee selvaa, etta kunnioitus minkaanlaista organisoitua uskonnollisuutta kohtaan katoaa ajattelevalta ihmiselta varsin nopsaa nailla seuduilla.
Lähetä kommentti