.
Eutanasiakeskustelu jatkuu kiivaana.
Tätä keskustelua tapaavat käydä ennen muuta terveet ihmiset aika teoreettiselta pohjalta. Kun ihminen on vihdoin kuoleman rajalla, hänen käsityksensä muuttuvat siitä, mitä hän ajatteli terveenä. Vakavasti sairas voi arvostaa sellaistakin elämää, joka terveen näkökulmasta ei ole minkään arvoista.
Sen vuoksi hyvinä päivinä kirjoitetulla hoitotestamentilla ei ole ratkaisevaa arvoa.
Tästä todistaa erään tuntemani ALS‑tautiin kuolleen miehen aikuinen poika. Sairauden alkuvaiheissa hänen isänsä oli ollut ehdottomasti sitä mieltä, että mihinkään hengityslaitteeseen häntä ei laitettaisi. Kun sairaus lopulta eteni siihen vaiheeseen, että hengityslaitteeseen joutuminen oli todennäköistä, isä ei ollutkaan varma alkuperäisen kantansa pitävyydestä.
Lopullista päätöstä hän ei koskaan tehnyt. Kuolema ehti ensin.
.
3 kommenttia:
Jos kerran jonkun toive oikeasti on, että haluaa päästä kivuistaan, niin mitä tämän kieltäminen hyödyttää? On olemassa tällaisia ihmisiä ja sitten on olemassa niitä, jotka haluavatkin elää vaikka hankalaa onkin... toisaalta käsitin tekstin sillä tavalla, että vaikka hetkellä x ihminen haluaisi kuolla, voi hän olla hetkellä x + y eri mieltä... hankala aihe tältä osin
Toisaalta juuri muutama kirjoitus sitten puhuttiin ongelmallisesta kuolleisuudensäätelystä, voisiko ihmisen kituuttamisen ihmisen keksimissä laitteissa loppuun saakka periaatteessa laskea tähän kategoriaan? Vastaeutanasiaa:)... ja mihinkä se raja sitten vedetään, esim eräs kristinuskon haara nimeltään rastafarismi ei salli mitään tällaisia laitteita, eli jos sinne pikkuvarpaaseen tulee se hyvänlaatuinen syöpäkasvain, niin sitten odotetaan, rukoillaan ja katsotaan mitä tapahtuu, mutta skalpelli jaa kaupan hyllylle. En sitten tiedä onko tämä fiksumpaa kun meidän tapamme tai eutanasia, lopputulos kun on aika lailla sama... toisaalta jos näin ajattelee, niin joku sanaseppo voisi kääntää tämän niin, että vastasyntyneitäkin olisi viisas eutanasisoida.
Ja esim Hollannissa eutanasia on tietyissä osin laillista ja en ole ainakaan kuullut, että paikalliset lääkärit olisivat alkaneet mustia huppuja päihinsä vetämään
Mieluiten itse kuolisin yllättäen, mutta siinäkin on kääntöpuolensa joten kai sitä pitää meidän kaikkien yrittää elää ikuisesti ja toisinaan luulempa, että se on mahdollista, kuten olen käsittänyt myös kirjoittajan ajattelevan :)
Pointtini on tosiaan juuri se, että vaikka ihminen hetkellä x haluaisi kuolla, hetkellä y hän ei välttämättä haluaisi.
Ero on siis teorian ja kaytannon valilla. Teoriassa "turha" elaman pitkittaminen ei tunnu hyvalta, mutta kaytannossa se voi ollakin ihan kaypa vaihtoehto.
Lähetä kommentti