. Eutanasian puolesta vaahtoaminen on hyvin läheistä sukua sille ajatukselle, että vajavaisella, puutteellisella, kärsimyksen täyteisellä elämällä ei ole arvoa. Miten me sen voimme tietää? .
4 kommenttia:
Peter S
kirjoitti...
Eikös siinä enemmän ole kyse siitä, että se jonka kuuluu tietää tietää?
Marginaalissa eläen valtaväestön elämäntapaa katselee kaukaa, kun tietää, ettei siihen koskaan yllä -ei varallisuuden, koulutuksen tai sosiaalisesti arvostetun aseman vuoksi. Niillä, joilla on varaa snobbailla elämänarvo- yms. keskusteluilla.
Mutta eikö eutanasian voi nähdä niinkin, että menetämme kärsimystä ja kipua ja ikävyyttä joltakin ihmiseltä joka toivoo sitä kovin vaan pois? Uskon itsekin ihmeisiin monellakin tasolla, mutta ne näyttävät tilastollisesti olevan niin kovin harvinaisia (eivätkä edes oikeastaan "todistettavissa", vaikka esim minä en sitä kaipaakaan), että kovista kovista kovista kivuista kärsivälle ihmiselle niistä kertominen voi kärsimysten loppumisen (ja "taivaaseen" pääsemisen) sijaan olla melko laiha lohtu?
Kun maailman monimuotoisuutta katsoo, niin on jotenkin hankala kuvitella, että Jumala olisi jotakin sellaista, jolla olisi mietitty "mielipide" näistä paljon käsitellyistä aiheista. Pari päivää sitten käytiin hyvän ystäväni kanssa aiheesta (eutanasia) keskustelu ja päädyimme siihen lopputulokseen, että asia on tärkeysjärjestyksessä samassa osastossa kuin abortti ja homojen oikeudet - paljon niistä eri uskonnollisissa piireissä jaksetaan kohista, vaikka Jumala voisi enemmän liittyä sellaisiin asioihin kuten ulkona paistaa aurinko ja ihmiset jaksaa rakastaa toisiaan ja kaikki on niin ihmeellistä.
4 kommenttia:
Eikös siinä enemmän ole kyse siitä, että se jonka kuuluu tietää tietää?
Äkkiä ajattelisi,että vähän eri asia,mutta ei ehkä sittenkään.
Abortissa menetämme elämän,jonka yksin Jumala tietää. "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani..." Ps.139:16
Siinähän ihminen käyttää päätösvaltaansa suhteessa toisen ihmisen elämään tai kuolemaan.
Marginaalissa eläen valtaväestön elämäntapaa katselee kaukaa, kun tietää, ettei siihen koskaan yllä -ei varallisuuden, koulutuksen tai sosiaalisesti arvostetun aseman vuoksi. Niillä, joilla on varaa snobbailla elämänarvo- yms. keskusteluilla.
Mutta eikö eutanasian voi nähdä niinkin, että menetämme kärsimystä ja kipua ja ikävyyttä joltakin ihmiseltä joka toivoo sitä kovin vaan pois? Uskon itsekin ihmeisiin monellakin tasolla, mutta ne näyttävät tilastollisesti olevan niin kovin harvinaisia (eivätkä edes oikeastaan "todistettavissa", vaikka esim minä en sitä kaipaakaan), että kovista kovista kovista kivuista kärsivälle ihmiselle niistä kertominen voi kärsimysten loppumisen (ja "taivaaseen" pääsemisen) sijaan olla melko laiha lohtu?
Kun maailman monimuotoisuutta katsoo, niin on jotenkin hankala kuvitella, että Jumala olisi jotakin sellaista, jolla olisi mietitty "mielipide" näistä paljon käsitellyistä aiheista. Pari päivää sitten käytiin hyvän ystäväni kanssa aiheesta (eutanasia) keskustelu ja päädyimme siihen lopputulokseen, että asia on tärkeysjärjestyksessä samassa osastossa kuin abortti ja homojen oikeudet - paljon niistä eri uskonnollisissa piireissä jaksetaan kohista, vaikka Jumala voisi enemmän liittyä sellaisiin asioihin kuten ulkona paistaa aurinko ja ihmiset jaksaa rakastaa toisiaan ja kaikki on niin ihmeellistä.
Lähetä kommentti