tiistai 4. tammikuuta 2011

Ihmettelen Sofi Oksasen ihmeellisyyttä

Sofi Oksasta ylistetään ulkomaita myöten. Luin hänen romaaninsa Puhdistus viime vuonna, mutta syvää jälkeä se ei jättänyt. Onko vika minussa? Onko Sofi Oksanen sittenkin liikaa kiitetty? Onko kyse vain makueroista?

Kirja on lukukelpoinen, mutta sen enempää se ei minulle antanut.

Ehkä viileyteeni vaikuttaa se, että Viron karu lähimenneisyys on ollut minulle ennestään tuttu.

Eniten minua kiusasi, että kirjoittaessaan dramaattisista ajoista Oksanen olisi voinut valita hieman epädramaattisempia ja tavallisempia tapauksia. Kyllä niistä olisi Viron tapauksessa draamaa riittänyt. Erityisesti nuoren prostituoidun mafiatarina tuntui päälle liimatulta sarjafilmiltä, jolla kosiskellaan nuoria sukupolvia ja jonka mukanaolo selittyy lähinnä kaupallisilla syillä.

Sofi Oksasen Nobelista en puhuisi vielä pitkään aikaan.

Mutta joulunpyhinä lukemaani Olli Jalosen Poikakirjaa kiitän kovasti. Se oli vakuuttava teos.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihmetyttää myös Jaan Kaplinskia ja nimetöntä suomalaista kommentaattoria:

http://jaankaplinski.blogspot.com/2010/08/sofi-oksanen-and-stalin-award.html

http://jaankaplinski.blogspot.com/2010/10/suomalaisittain-sofi-oksasesta.html

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä, ei ollut kummoinen kirja vaikkakin helppo lukea kuten keskivertodekkarit tapaa olla.
Päivi Pehkusuo