En ole varma, olivatko luvut juuri nämä, mutta suuruusluokka pitää paikkansa.
Muuan äiti kertoi, että heidän perheensä oli muuttanut kymmenvuotiaan pojan elämän aikana seitsemän kertaa.
Koulussa oli sitten koe - oppiainetta en muista - jossa kysyttiin, mitä hyviä puolia on muuttamisessa.
Poika ei vastannut mitään, ja siitä hän sai nolla pistettä.
Äiti sanoi: "Teki mieleni soittaa kouluun ja sanoa, että jos meidän kymmenvuotias, elämänsä aikana seitsemän kertaa muuttanut poika ei osaa sanoa muuttamisesta yhtään hyvää puolta, niin se taitaa sitten olla niin."
2 kommenttia:
Komppaan tuo tuntematon poikaa. Itsekin lapsena, moneen kertaan paikkakuntaa vaihtaneena, en nähnyt mitään hyvää muuttamisessa. Mutta näin jälkeen päin hyviäkin puolia on. Yksi on näköalat ja toinen toimeen tuleminen. Kaupunkista kuntaan, idästä länteen kun riittävän usein muuttaa ja päin vastoin, niin se oppii huomaamaan erilaiset paikalliskulttuurit ja toimintatavat. Ja sen miten eri asioilla erillaiset merkitykset. Bonuksena päälle oppi tulemaan toimeen näiden erillaisten tapojen ja ihmisten kanssa.
Omille lapsille olenkin sanonut, että lähtekää opiskelemaan kauas kotoa ja tulkaa sitten takaisin.
Kahden muuton jalkeen meidan nyt 9-vuotias poika on saanut aloittaa eri kouluissa kolmena vuotena perakkain. Yritin lohdutella hanta syksylla sanomalla, etta isan ja aidin suunnitelmana on pysya aloillaan ainakin lukion loppuun asti niin ettei tallaisia muutoksia tarvisi enaa tehda. Siihen poika vastasi, etta samassa paikassa asuminen niin pitkaan olisi varmasti tylsaa. – Vaikka hanen vastaus vahan nauratti ja helpotti omaatuntoa, niin kylla sen vanhempana nakee ettei muuttaminen lapsille helppoa ole. Mutta kovasti toivomme, etta poikamme nakee myos anonyymin mainitsevat positiiviset puolet sitten vanhempana.
Lähetä kommentti