perjantai 25. helmikuuta 2011

Vaientamiseen on muitakin keinoja kuin lääkkeet

Huittisten terveyskeskuksessa potilaita on sidottu turvaliiveillä ja lepositeillä tuoleihin ja vuoteisiin. Heitä on myös rauhoitettu tarpeettomasti lääkkeillä.

Huittinen ei ole ainoa paikka, jossa tätä tehdään; eivätkä terveyskeskuksen potilaat ole ainoa ihmisryhmä, joka tällaisesta kärsii.

Kun nuori alkaa saada ADHD-lääkitystä, on syytä joka kerta kysyä, onko sittenkin kyse vain hänen ympäristönsä kyvyttömyydestä sietää erilaisia persoonallisuuksia ja kehitysvaiheita. - Tiedän tapauksia, joiden perusteella voin sanoa, että ainakin joskus on.

Aikuisten rauhoittamiseen on tarjolla muitakin keinoja kuin lääkkeet. Tehokkaimpia ovat hyvä palkka, asuntolaina ja ylennyksen toivo.

3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Toki olet oikeassakin, mutta monen kohdalla ongelma on siinä, että ympäristö ei ymmärrä sen adhd:n olevan ihan oikeasti olemassa oleva ihan oikea oireyhtymä. Lääkityksellä, jota minäkin pitkään vastustin poikani kohdalla, saadaan joskus aikaan pieniä ihmeitä (vastustin lääkkeitä, vaikka olen sentään erityiskasvatusalan ammattilainen!)

Nyt kun pojalla on ne lääkkeet, kaikki voivat paremmin, etenkin poika. Monet alkoholistit itse asiassa lääkitsevät alkoholilla tietämättään diagnosoimatonta adhd:aan, koska alkoholi helpottaa heidän oloaan. Paljon parempi olisi tietysti käyttää tutkittuja ja sentään paljon turvallisemmiksi havaittuja adhd-lääkkeitä!

Merja kirjoitti...

Tähän vanhusten lääkkeillä turruttamiseen en ota paljon kantaa, joskus psyykelääkkeet heilläkin saattavat olla välttämättömiä paljon pahempien oireiden ja suuremman pahan olon poistamiseksi. Ylilyöntejä varmasti tapahtuu, ja lääkityksen pitäisi olla aina niin lievä kuin mahdollista. Lepositeiden toivoisi olevan jo muinaishistoriaa, mutta tottahan se on, että sellaisiakin edelleen käytetään, eikä suinkaan aina edes lääkärin luvalla tai valvonnassa! Toivotaan, että jonain päivänä voimme olla oikeasti ylpeitä hyvästä ja inhimillisestä vanhusten ja vammaisten hoidosta tässä maassa. Siihen on valitettavasti kuitenkin vielä paljon matkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Merjan kokemus on tuttu ja näissä tapauksissa lääkkeet ovat paikallaan.

Kuitenkin voisi myös miettiä,mikä osuus
ihmisen levottomuuteen ja häiriökäyttäytymiseen on erilaisilla peloilla.Esimerkiksi yksinäisyyden,turvattomuuden,sairauden,kuoleman peloilla,joihin hyvänä lääkkeenä toimisi toinen ihminen.Ihminen,jolla olisi aikaa kuunnella ja olla aidosti vierellä kun tuntuu pahalta.Sanotaan,että puhuminen helpottaa.Se on totta.

Mutta kun meillä muilla on niin kiire.

Eikä tämä ole yksin yhteiskunnan ja hoitajien asia vaan myös "potilaan" omaisten ja läheisten asia.