Melko vähälle huomiolle on jäänyt se, että Pertti Lehikoinen on uusi suomalainen maailmanmestari. Hänen lajinsa on kirjeshakki.
Jo kirjeshakin olemassaolo on uutisaihe. Kyseessä on tavallinen shakkipeli, jossa on tavallista enemmän miettimisaikaa. Siirrot lähetetään postitse, ja pelit venyvät käsittämättömän pitkiksi. Tuore MM-finaali kesti kaikkiaan kuusi ja puoli vuotta.
Tietokone on pakollinen osa kirjeshakkia, koska tietyntyyppisissä asemissa se näkee heti sellaisia yksityiskohtia, jotka ihminen huomaa vasta pitkällisen analyysityön tuloksena. Koneilla on kuitenkin myös isoja heikkouksia.
Lehikoinen sanoo luottavansa enemmän omaan tekemiseen ja analysointiin. Koneiden avulla kaikki pelaajat näkevät suunnilleen samat jatkot, mutta varsinaiset erot syntyvät pelaajien omista analyyseista.
Kuusi ja puoli vuotta kestänyt finaali vaati käsittämättömän määrän työtä. Tiukimmillaan Lehikoinen käytti pelaamiseen 17 tuntia päivässä useiden kuukausien ajan.
Pitkään peliin sisältyi myös dramatiikkaa. Eräänä myöhäisenä syyskuun aamuna Lehikoinen heräsi normaalisti, pisti insuliinia diabeteksensa tähden, mutta unohtui tutkimaan kiinnostavaa asemaa, ja niin aamiainen jäi vahingossa väliin. Verensokeri laski vaarallisen alas. Maailma alkoi pyöriä ympärillä ja hän vajosi tajuttomuuteen. Hän heräsi 4½ tuntia myöhemmin, ikkunat olivat auki ja mies oli aivan sekaisin. Hän ei yhtään käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Onneksi tytär tuli sattumalta käymään tunnin kuluttua ja ymmärsi, mistä oli kyse.
Onko tämä kaikki elämän turhuutta? – Ehkä sitäkin, mutta myös tietty määrä turhuutta on suoranainen välttämättömyystarvike. Tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät retkiä tuntemattomiin maailmoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti