keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Äärimmäinen suhteellisuudentaju on julmuutta

Uskon, että edellisen kirjoitukseni kaltaiset Riikat ovat tarpeellisia muistuttajia, jotka auttavat erottamaan tärkeän ja yhdentekevän toisistaan. Kiitän vieläkin Riikkaa hänen oivalluksestaan ja nasevasta ajatuksestaan.

Samalla on muistettava, äärimmilleen viety suhteellisuudentaju johtaa kärsimyksen vähättelyyn ja sitä myötä silkkaan julmuuteen.

Pahimmillaan käydään suhteellisuudentajun nimissä seuraavanlaisia keskusteluja:

– Olen bussipysäkillä ja palelen luuytimiä myöten.
– Älä välitä. Siperiassa on vielä kylmempi.

– Sirkkeli vei minulta sormen.
– Älä välitä. Joltakulta se on vienyt koko käden.

– Minulta on lapsi kuollut.
– Älä välitä. Joltakulta on kuollut kolme lasta.

Kaikesta huolimatta myös pienelle kärsimykselle on annettavaa tilaa. Sekin on sallittava, että joku silloin tällöin voihkaisee vähän pienemmästä kivusta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisyyteen kuuluu tarve jakaa elämä muiden kanssa. Jos pienten ilojen jakaminen on hyväksyttävää ja kannatettavaa, niin miksei myös pienten vastoinkäymisten.