Viikon reissun ja sitä seuranneen sairastelun jälkeen täällä taas.
Aika usein jonkun seitsemäntoistavuotiaan kanssa käyty keskustelu saa näyttämään asiat uudessa valossa.
Mittasuhteet kääntyivät päässäni ympäri, kun kysyin Riikka-nimiseltä vuonna 1994 syntyneeltä tytöltä (nimi mainittu hänen luvallaan), miten hän oli selvinnyt viime lokakuussa puhjenneen diabeteksen kanssa. Ensin puhuimme asiasta etäisen objektiivisesti, niin kuin maailmaa älyllään hallitseva länsimaalainen tapaa keskustella vaivoistaan. Sairaus on hänelle jotain mitattavaa ja lääkkeillä hallittavaa.
Sitten tuli syrjähyppy johonkin henkilökohtaisempaan. Riikka alkoi puhua elämän tärkeysjärjestyksistä. Hän kertoi lukeneensa sairastumisensa jälkeen Facebookin statuspäivityksiä uudella silmällä. Hän oli alkanut ajatella, minkä kokoisista asioista ihmiset ottavat pattia ja kuinka pienet asiat riittävät kaatamaan joltakulta ihmiseltä kokonaisen päivän.
Lopuksi tuli Riikan järisyttävä lause: "Minä kun voisin joka päivä kirjoittaa Facebookiin, että mun haima ei toiminut tänään tai että minun haimani ei toiminut tänäänkään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti