Juuri kuolleen Jammu Siltavuoren rikokset ovat kaikkein kuvottavimpia. Pienten lasten houkutteleminen, surmaaminen ja ruumiiden tuhoaminen ovat jotain sellaista, mistä lukeminenkin on vastenmielistä.
Kaikesta huolimatta Jammu Siltavuorella on jollain sairaalla tavalla ollut positiivinen antinsa yhteiskunnalle. Hän on määritellyt jonkinlaisen ihmisyyden nollatason, johon kuka tahansa muu on voinut verrata itseään ja jota ajattelemalla on voinut vakuuttua siitä, että on niitä vielä kurjempia ja kelvottomampia.
”Olen mikä olen, mutten minä mikään Jammu ole.”
Tämä selittää sen, miksi Siltavuori oli vankilassa useiden väkivallan tekojen kohteena.
On kieltämättä kiusallinen ajatus, että loppujen lopuksi Jammu Siltavuori on tehty samoista aineksista kuin kaikki muutkin ihmiset.
Jammu Siltavuoren kuoltua yhteiskunnassamme on nollaihmisen paikka vapaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti