Uutinen uutiselta kasvaa vastenmielisyyteni kaikkia
ammuskeluleikkejä kohtaan, käydäänpä niitä tietokoneruudulla tai aidoilla
ihmisillä, jotka maastopuvussa ampuvat värikuulilla toisiaan.
Vastenmielisyyteni periytyy jo lapsuudesta. Täysin
normaalisti armeijan käynyt isäni jaksoi aina muistuttaa, että toista ihmistä
ei saa ikinä osoittaa aseella, ei sittenkään vaikka kädessä olisi leikkipyssyn
virkaa toimittava puun oksa.
Isäni tiesi, ettei onnistunut lopettamaan kaikkia meidän
leikkejämme, mutta aina ollessaan paikalla hän toisti saman opin, ja se jäi
kyllä mieleen.
Jos muistuttaa pelien ja ammuskeluleikkien
epäilyttävyydestä, niiden harrastajat rientävät sanomaan, että olkaa
kukkahattutädit hiljaa. Joukkosurmista alkaa kuitenkin olla niin paljon
materiaalia, että on pakko tehdä jotain päätelmiä. Kauhajoen, Jokelan, Utöyan
ja Hyvinkään tekijöillä on kieltämättä yhteisiä taustatekijöitä: he kaikki ovat
innostuneet ammuskeluleikeistä, luonnossa tai tietokoneella.
Erityisen alttiita näiden leikkien vaikutukselle tuntuvat
olevan ujot, hiljaiset ja mahdollisesti kiusatuiksi tulleet nuoret miehet.
Perinteisiä kouluhäiriköitä tappajien joukossa ei ole
ketään. Kyseessä eivät myöskään ole kriminaalityypit.
Tietysti on tunnustettava, ettei yksinkertaisia selityksiä
ole. Ammuskeluleikit eivät väistämättä aiheuta yksittäisiä mielipuolen tekoja
samaan tapaan kuin avotuli räjäyttää ruudin. Ei niistä kaikille ole selvää
haittaa.
Vahvasta altistuksesta alkaa kuitenkin olla näyttöä. Jotain
täytyy tehdä.
21 kommenttia:
On ymmärrettävää, että johtopäätökset yleensä johtavat kaikkien mielestä siihen, että näihin syypäänä ovat usein mainitsemasi aktiviteetit.
Haluaisin silti tarjota vaihtoehtoisen mielipiteen ihan näin valaistumis-mielessä.
Ymmärrän erittäin hyvin jo lapsuudesta ja vanhemmilta juurtuvat periaatteet aseen osoittelua koskien. Täällä talossa on mennyt lähes samalla tavalla.
Ymmärrän "periaatteen", mutta pidän sitä kyllä mielettömänä. Se on leluase, jolla ei voi satuttaa ketään vetämällä liipaisimesta. Ymmärrän kyllä että siinä on se "periaate" että se simuloi tappamista. Noh, kyllä varmaan tiedät että pojat on poikia ja pyssyillä silti leikitään. Itsekkin olen harrastanut "pyssyleikkejä" ties kuinka kauan. Veikkaisin että mielipiteesi muuttuisi jos näkisit millaista se oikeasti on ruohonjuuri-tasolla ja millaisia ihmisiä siellä on näitä leikkejä harjoittamassa.
Se on niin hallittua ja turvallista, ettei tappaminen käy mielessä millän tavalla. Kun osoitat aseella kaveria, tähtäät ja ammut; herättää aivan varmasti negatiivisia mielikuvia, mutta totuus on toinen. ystäväsi ottaa osuman, vaihdatte pari sanaa kuinka hieno tilanne oli ja taputatte toisianne olkapäille. Vaikka harrastus on erittäin intensiivinen väitän kiven kovaa että siihen ei liity mitään intressejä tappamiseen, vaikka se sitä ulkopuolisten silmissä simuloi. Ennen pelejä käydään säännöt ja ohjeet tarkasti, sillä kantahenkilökuntaan kuuluu poliisi-opistossa opiskelevia henkilöitä, sekä taitaa pari poliisia käydä pelaamassa välillä. Tietysti jos jotkut ammattilaiset pelaavat "harjoittelu" mielellä, niin silloin se on simulaatiota, mutta eikö se ole oikeutettua ? En usko periaatteisiin jos niillä ei ole mitään konkreettisia perusteita.
Videopelit ja tällaiset harrastukset joutuvat aina silmätikuiksi tällaisissa tilanteissa. Ääripää esimerkki mielipiteeseeni on tällainen; Ampujan tiedettiin nauttivan jäätelöstä, joten jäätelö on varmasti osatekijä tälle tulokselle.
Nämä harrasteet ovat täysin yleisiä nuorten keskuudessa, enkä voisi kuvitella että ne ovat syypäinä tällaisiin tapahtumiin.
Oikeat syyt löytyvät muusta elinympäristöstä. Tällaisten tekojen toimittajat ovat kovan syrjinnän, fyysisen, sekä henkisen väkivallan uhreja. Nämä tekijät ehkä voivat ajaa uhrin kyseisiin virtuaalimaailmoihin . Airsoftissa ja splat-leikeissä tapaamani ihmiset ovat aina olleet ekstroverttejä, ja jos on ollut hiljainen heppu mukana niin kyllä on aina päivän päätteeksi saanut uusia kavereita ja lämmennyt. Ulkopuolisten mielestä harrastukseni tekevät minusta ilmeisesti vaarallisen yksilön yhteiskunnassa. Omasta mielestäni olen kyllä saanut valtavan laajan kaveriporukan jossa on mahtava yhteishenki ja oppinut paljon muutakin. Voisin kirjoittaa vaikka romaanin puolustellessani videopelejä ja pyssyleikkejä.
Kukkahattutäti kohtaan: olen samaa mieltä, sillä valitettavasti yli 90% harrastusta kritisoivista ihmisistä on kyseenlaisia persoonia, jotka eivät lajista tiedä mitään.
Perinteisiä kouluhäiriköitä ei tietenkään ole, koska kiusaajathan ovat aina "vahvoilla".
Mainitsisin vielä siitä, että tällaisia tapauksia on ollut ennen tällaisia harrastuksia ja videopelejä, eivät ne näiden myötä minnekään katoaisi. Itse pidän tätä aika vahvana aineistona mielipiteitteni puolesta.
Olet aivan oikeassa, että asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia. Eivät niin yksinkertaisia kuin kyseinen tekstisi antaa kuulostaa. Se minua näissä pelottaakin, sillä aina kun näitä ampumatapauksia on, niin oma harrastus tulee vaikeammaksi. Uusin lainsäädäntö koskien postia; posti ei kuljeta leluaseita. Vieläpä ilman mitään validia syytä.
-Jaakko Hiltunen
Entä televisio ja elokuvat, joiden tarjonta on vain raaistunut? Enkä nyt tarkoita vain sitä, että Hyvinkään ampujalla oli Facebookin suosikeissa Muumit.
En nyt ota kantaa siihen, mikä ammuskelupelien osa joukkosurmissa on, joten tätä kommenttia joku saattaa pitää asianvierikirjoituksena. Sanon kuitenkin sen, että oman ymmärrykseni mukaan mm. värikuulasodassa on pohjimmiltaan kyse siitä, mikä on kiteytetty vanhassa kamppailufilosofiassa: "Harjoittelemme tätä taitoa, jotta emme koskaan joutuisi käyttämään sitä." Niinhän se on, että hyvä miekkamies ei koskaan joudu vetämään miekkaansa tupesta.
Tästä on tutkimustakin. http://www.acadsci.fi/kannanottoja/koulusurmat.pdf
"Voidaan päätellä, että väkivaltapelaaminen ei johda suoraan nuorisorikollisuuteen tai väkivaltaan, mutta pelit aiheuttavat väkivaltaisen käyttäytymisen riskin, kun myös muut ehdot toteutuvat. Niitä ovat esimerkiksi perheen sosiaalistaloudellinen tausta, muut väkivallan kokemukset (esim. perheväkivalta), aggressioon yhteydessä olevat persoonallisuuden piirteet (esim. impulsiivisuus ja empatian puute), epäsosiaalinen toveripiiri ja vihamielisyyden, voiman ja ylivertaisuuden ihannointi."
Sanoisin siis että väkivaltapelit on helppo maali, kuin karsisi rikkaruohoja ilman juuria. Ydin on tässä:
"Yhteistä kaikille kolmelle surmatyön tekijälle oli myös mielenterveyden ongelmat ja joutuminen koulukiusaamisen kohteeksi."
Juuri tätä olen epäillyt: pelit aiheuttavat väkivaltaisen käyttäytymisen riskin, kun myös muut ehdot toteutuvat.
Jos jokin on helppo maali, siitä ei seuraa ettei juuri sitä pitäisi tavoitella. Ainakin jalkapallossa olen mielelläni tehnyt myös ne helpot maalit. Kun ei hienompia osaa, tehdään ne ja saadaan tehdyksi hyvää tulosta. Sitä kun on joskus tyydyttävä paremman puutteessa karsimaan rikkaruohoja ilman juuria. Sopii kysyä vaikka maanviljelijöiltä. Kyllä ne kertovat, että sellaista se käytännön työ välillä on. Ellei siihen suostu, kaikki jää aikomiseksi ja rupeamiseksi.
Eikä tämän helpon maalin valitseminen tarkoita sitä, että oltaisiin välittämättä niistä muista. Totta kai on olemassa mutkikkaita yhteiskunnallisia syitä, mutta niiden selviämistä odottaessa voitaisiin keskittyä väkivaltaviihteen vähentämiseen ja perinteisten kouluhäiriköiden ohella ujoihin, hiljaisiin ja ahdistuneisiin miehen alkuihin. Tämä on minun mielestäni kohtuullisen hyvä toimenpideohjelma. Asevalvonta on kolmas suunta, mutta sitä jo mietitäänkin kovasti.
Tämä edellinen kirjoittaja kirjoittaa asiallisesti. Tutkimuslinkki on hyvä. Muuten on merkillistä, että kun herättää keskustelua parista mahdollisesta ongelmasta ja kyselee, voisivatko ne olla altistamassa kammottavuuksille, niin hämmästyttävällä vimmalla tyhdytään puolustautumaan ja sanomaan, että mieti kokonaan jotain muuta, mieti jotain hienompia ja syvällisempiä syitä. Paranna maailmaa, mutta älä koske minun harrastuksiini.
Tuon mainitun tutkimuksen johtopaatokset vaikuttavat tallaisesta vailla psykologin koulutusta olevasta jarkeenkayvilta.
Mielestani naita juttuja pohtiessa pitaisi puhua myos nykyaikaisen median ja julkkiskulttuurin roolista. Varmempaa taetta ei ole “julkkikseksi” tulemiselle kuin tehda tallainen ampumistempaus. Epailen, etta jossain alitajunnan tasolla ainakin joillakin naista ampujista olisi ajatus “No nyt ainakin kaikki kuulevat minusta ja tuskastani!” YouTube videoiden, tosi-TV:n ja Facebookien maailmassa julkisuuden tavoittelu on monille arvo jo sinallaan. Tallaiset tragediat ovat varmasti monisaikeisia ja vaihtelevia perimmaisilta syiltaan, mutta vaikea kuvitella etteiko tallaisillakin tekijoilla voisi olla vaikutusta.
Henkilokohtaisesti pidan myos hivenen outona, etteivat aikuiset (tai melkein aikuiset) ihmiset loyda parempia harrastuksia kuin juosta pitkin metsia simuloiden toisten ihmisten ampumista. Ehka olisi aika jonkinlaiseen itsetutkisteluun, riippumatta minkaanlaisesta kytkoksesta tai sen puutteesta naihin tragedioihin.
Mediajulkisuus on ehkä ilmeisin syyllinen, juuri niin kuin Tommi M sanoo. Siihen on kuitenkin vaikea päästä käsiksi. Se on ruvennut elämään omilla säännöillään.
Sillä puolella on tosin tehty hyvääkin. Ainakaan tällä kertaa en ole havainnut mässäilyä enkä typeriä haastatteluja.
Sen olemukseen vain kuuluu, että se tekee suurista rikollisista suuria julkkiksia. Ei se sille itsekään mitään voi.
Miten niin medialle ei voi tehdä mitään? Mikäli mediajulkisuus onkin peliriippuvuutta suurempi tekijä, eikö kannattaisi kieltää media? Mediahan on yhtälailla laillinen ja vakiintunut bisnesala kuin viihdeteollisuus.
Ehkä kieltäminen ei ole järkevä tai edes toimiva tie. Kieltämisellä ei ole historiassa saavutettu mitään hyvää. Kaikkea ei voi kieltää, ja aina täytyy myös arvioida saavutettavia hyötyjä ja haittoja. Vaikka jokainen kuolema on vakava, 20 kuolemaa viidessä vuodessa on oikeasti hyvin, hyvin vähän tässä maassa.
Sanoit "pyssyleikkien" kieltämistä helpoksi maaliksi. Onnea yritykseen, tulet sitä tarvitsemaan. Ja paljon.
Sinä yllä oleva anonyymi et ole nyt kommentoinut minun tekstiäni vaan omaa kuvitelmaasi siitä.
1) Jos tutkit tähän teemaan liittyviä tekstejäni, et löydä niistä yhtäkään kieltää-verbiä. Olen puhunut tuossa yllä väkivaltaviihteen vähentämisestä ja jossain toisaalla väkivaltaviihteestä luopumisesta (ja sitäkin vain kyselen, en edes ehdota), mutta kieltämistä en ole maininnut kertaakaan. Moni muu on kyllä siitä puhunut, mutta he vastatkoot omista kirjoituksistaan.
2) Enkä myöskään sano pyssyleikkien kieltämistä helpoksi maaliksi. Jos ilman ennakkoluuloja luet "helposta maalista" alkuaan kirjoittaneen anonyymin kirjoittajan (29.5. klo 12.43) tekstin, edes hän ei sitä tee.
Ajatus kieltämisestä on tässä kohdin vain sinun mielikuvituksessasi, sori. On hyvä, että kirjoitat anonyymina, sillä tuollaiset väärinkäsitykset ovat kieltämättä hieman noloja.
Älä ole fanaattinen. Koeta lukea vähän hitaammin. Tarkista, onko joku sanonut jotain vai kuvitteletko vain hänen sanoneen.
Kirjoita harkitummin. Yleensä nämä parannukset auttavat.
Median rajoittamisessa on se ongelma, että siinä on kyse sananvapaudesta, länsimaisen kulttuurin perusoikeudesta. Jos rajoitetaan liikennenopeuksia tai myyntiin tulevan kalan elohopeapitoisuuksia, ei puututa ihmisen perusoikeuksiin, mutta esimerkiksi lehdistön vapaus kuuluu niihin.
"Kieltämisellä ei ole historiassa saavutettu mitään hyvää."
Mitä teet lapsille, jotka ovat menossa heikoille jäille?
Avartavin artikkeli, jonka olen aiheesta lukenut, ja jonka soisi jokaisen lukevan:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/koulusurmat-lauri-on-mahdollinen-joukkomurhaaja?ref=top
Artikkelissa viitataan myös ase- ja väkivaltaviihdeteemoihin:
"Laurin mielestä on hyvä, että aseiden saatavuutta pohditaan. Mutta se ei yksin ratkaise asiaa. Valkoisen raivon vallassa oleva ihminen hankkii kyllä aseensa.
Väkivaltapelit ja -videot voivat hänen käsityksensä mukaan aiheuttaa keskushermoston yliaktivoitumista ja antaa malleja väkivaltaisesta käytöksestä.
'Mutta ne eivät ole se olennainen laukaiseva tekijä.'
Laurin mielestä nykyisillä lähinnä kosmeettisilla toimilla ei tavoiteta näitä riski-ihmisiä, ei rajoiteta heitä eikä myöskään pysäytetä."
Juttu on kirjoitettu jo vuonna 2008ja valaisee mun mielestä hyvin sitä, mitä tällaisiin tekoihin päätyvien/niitä harkitsevien taustalla ja mielessä saattaa piillä, mutta osoittaa myös sen, kuinka vaikeaa näitä ihmisiä on tavoittaa. Tässä tapauksessa riskiyksilöllä oli ollut onneksi matala kynnys hakea apua.
Kiitos Annukka linkistäsi. Se on erinomainen. Tietysti sekään ei ole viimeinen totuus aiheesta, koska kyseessä on vain yksi tapaus, subjektiivisesta näkökulmasta tarkasteltu. Tärkeä teksti se on joka tapauksessa.
Itseni toistemisen uhallakin on vielä kommentoitava käsitettä "laukaiseva tekijä", koska moni uskoo minun sanoneen asioita, joita en ole todellisuudessa sanonut ja joiden sanominen ei ole edes käynyt päässäni: aivan niin kuin en ole missään käyttänyt verbiä "kieltää", en ole myöskään puhunut että väkivalta laukaisisi kammottavuuksia. Olen puhunut vain siitä, että heikot sosiaaliset taidot ja väkivaltaviihde yhdessä näyttävät ALTISTAVAn kammottavuuksille.
Tuossa ajatuksessani edelleen pysyn, mutten vastaa siitä, mitä itse en ole sanonut.
Arto, kiitos tarkennuksesta viimeisessä kommentissa. Tästä blogipostauksestasi ei ilmennyt kovin hyvin, mitä tarkoitit. Moni varmasti teki virheellisiä tulkintoja kirjoituksestasi, koska siitä ei ilmennyt mitään konkreettista.
Väkivaltaviihteeseen, ei siis pelkästään peleihin, sisältyy ongelma ikärajoista. K-16 -leimalla voi julkaista hyvinkin väkivaltaista materiaalia. Luokittelu on usein myös epäloogista. On myös harmillista, että usein vanhemmat vaikuttavat olevan välinpitämättömiä ikärajoista, ja ostavat täysi-ikäisille tarkoittettuja pelejä tai elokuvia ala-asteella oleville lapsilleen.
Tämä on yksi reitti ongelmakierteeseen. Väkivallan ihannointi alun alkaen voi tulla mistä tahansa.
--K.
Heikot sosiaaliset taidot on yksi tekija, mika loogisesti ajatellen voisi selittaa sita miksi Suomesta on tullut naiden ampumatapausten luvattu maa. Suomalaisten sosiaaliset vajavuudet ovat itseni kaltaiselle ulkosuomalaiselle erityisen silmiinpistavia verrattuina muihin kansakuntiin ja kulttuureihin. Mutta kuinka sitten muuttaa tallaista kulttuurista perimaa?
En sanoisi luvatuksi maaksi. Pikemminkin kysyisin miksi Suomi on vasta nyt tullut ampumismaiden joukkoon? Euroopasta tunnetaan monia, tältäkin vuodelta jo kaksi kouluampumista, Ranskasta ja Italiasta. Saksahan on viime vuodet ollut niissä 2000-luvun ykkösmaa kun Wikipediasta lukee. Ja nopealla vilkaisulla Ranska noin muista spree-murhaajista: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_rampage_killers
Tyypillistä suomalaista itsekeskeisyyttä ottaa kaikki viat kontolleen.
Tietysti maailmalla tapahtuu vakivaltaa lahes jatkuvasti, eika se ole rajoittunut Suomeen. Nopea vilkaisu tuolle Wikipediasivulle antaa sellaisen kuvan, etta siella on erilaisia vakaumuksia kannattavat terroristit hyvin edustettuina. Mielestani sellaiset tapahtumat ovat hivenen erilaisia luonteeltaan kuin tallaiset ampumiset mista tassa blogissa olemme nyt keskustelleet.
Itse olen seurannut maailman uutisia Yhdysvalloista kasin viimeiset 17 vuotta. Kun ajatellaan tallaisia satunnaisempia ampumavalikohtauksia, ei siis terroristien tekemia, niin mielestani Suomi on kylla ollut viimeisen viidentoista vuoden aikana selkeasti yliedustettuna seuraamassani uutisvirrassa. Varsinkin jos otetaan huomioon Suomen todella pieni vaesto. Tama on tietysti vain omaa nappituntumaani, mitaan vahvempaa todistusaineistoa en voi esittaa.
Myonnan etta meilla suomalaisilla on itsekeskeisyyden vuoksi tapana liioitella omaa rooliamme ja/tai ongelmiamme. Mutta tassa tapauksessa emme ole yksin ihmettelemassa tata suomalaista ilmiota. Aika usein kuulen kommentteja amerikkalaisilta ihmetellen mita kummaa siella Suomessa oikein tapahtuu. Jos sosiaalisten kykyjen puutteella on mitaan tekemista naiden tapahtumien kanssa, niin suomalaisten kylla pitaakin olla tilastojen karjessa.
Kun luin Hyvinkään ampujan tappelunujakasta ennen ampumista, tuli vahvasti mieleen Laurin tarinan juttu kouluaikaisista potkimisista ja päällä hyppimisistä. Ja siitä, että myöhemmin samankaltaisissa tilanteissa vanha ahdistus laukeaa ja estot menevät. Veikkaisin, että jotain tuollaista "sosiaalisesti kyvyttömän" eli suomeksi siis koulukiusatun taustaa oli tässäkin Hyvinkään tapauksessa.
Miksi yläasteella, ala-asteella ei tapahdu ampumisia? Patoutumat ehtivät yleensä kertyä vasta lukioon, ammattikouluun.
Noinhan se varmaan on.
Sosiaalisilta lahjoiltaan heikko on kuitenkin hieman eri asia kuin koulukiusattu. Joku hyvinkin sosiaalinen voi tulla koulukiusatuksi jossain ympäristössä vaikkapa vain lahjakkuutensa vuoksi. Toisessa koulussa se sitten menee kokonaan ohi. Toisaalta sosiaalisesti kyvytön voi jossain hyvässä ympäristössä välttyä kokonaan koulukiusaamiselta.
Tuttavapiiriini kuuluu runsaasti metsästystä ja kilpa-ammuntaa harrastavia tavallisia rauhallisia miehiä ,ikähaarukka 80-15vuotta.Pyssyt on aina olleet osa normaalia elämää, eikä toistaiseksi ole ollut minkäänlaista ongelmaa.Epäilen, että ongelmat tulevat mielenterveyden ja median puolelta.
"Sosiaalisilta lahjoiltaan heikko on kuitenkin hieman eri asia kuin koulukiusattu."
Totta. Halusin vain korostaa (koulu)kiusaamista mikä on omasta mielestäni tämän yhteiskunnan suurimpia ongelmia.
Olen 100%:sti täysin samaa mieltä kanssasi kaikesta tässä kommentissa kirjoittamastasi! Juuri näin, naulan kantaan!
Lähetä kommentti