Ei koulun ongelmia käsirysyillä ratkota

Minimaalisten tietojen varassa maksimaalisia johtopäätöksiä

Helsingissä Alppilan koululla tapahtunut välikohtaus ja sitä seurannut opettajan irtisanominen on kiihdyttänyt kansaa. Opettajaa puolustava nettiadressi on saanut lyhyessä ajassa yli 150 000 allekirjoittajaa.

Käynnissä oleva nettikeskustelu on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka minimaalisten tietojen varassa tehdään maksimaalisia johtopäätöksiä. Jälleen kerran puhutaan sekavasta tilanteesta sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemattomuus takaa.

Mielipiteiden tueksi vedotaan kännykkäkameralla kuvattuun videoon ja iltapäivälehtien kirjoituksiin. Sääliksi käy toimittajia, jotka ovat ensin koettaneet saada tolkkua kiihtyneiden ja omaan pussiinsa puhuvien ihmisten todistuksista. Nyt heidän kiireessä tekemiään tekstejä luetaan niin kuin ne olisivat oikeudenkäynnin pöytäkirjoja. Kukaan ei kysele todistajien lutotettavuutta eikä esimerkiksi sitä, liittyykö tähän välikohtaukseen joitakin aiempia vaiheita, kuten pitkäaikaista vihanpitoa, oppilaan alituisesti huonoa käytöstä tai opettajan toistuvaa taitamattomuutta.


Ennen vanhaan oli paremmin - sanokoon tieteellinen tutkimus mitä tahansa

Keskustelijoiden kiihtynyt mieli saa tukea siitä järkkymättömästä vakaumuksesta, että ennen vanhaan kaikki oli paremmin ja että nimenomaan nykynuoret ovat kelvotonta väkeä. Tämä ajatus istuu niin lujassa, että se ei lähde mihinkään, vaikka tieteelliset tutkimukset puhuisivat aivan muuta: Tosihumalaan juovien nuorten määrä on vähentynyt, samoin tupakointi. Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana opiskelua haittaavien väkivaltatilanteiden määrä on laskenut. Oppilaiden mielestä opettajat ovat nyt oikeudenmukaisempia ja kiinnostuneempia oppilaistaan kuin kymmenen vuotta sitten. - Samalla on valitettavaa, että paljon huomiota osakseen saanut koulukiusaaminen junnaa entisellä tasollaan.

Ainakaan minun koulumuistoni eivät viittaa siihen, että menneisyydessä olisi jokin koulunkäynnin paratiisiaika. Päinvastoin, hirveitä aikojahan ne olivat.


Poikkeustilanteista ei pidä tehdä yleistä sääntöä

Kovaäänisimmät keskustelijat ovat innostuneet opettajien fyysisestä voimankäytöstä. Saas nähdä, milloin aletaan ehdottaa, että tarvittaessa vedetään karttakepillä sormille.

Sen verran sallittakoon opettajille fyysisen voiman käyttöä, että todella uhkaavassa tilanteessa opettajan ei pidä pelätä käräjille joutumista, jos menee väliin heikomman suojaksi. Ääritilanteet ovat kuitenkin ääritilanteita, eikä niistä voi tehdä normaalikäytäntöjä. Poikkeukset voivat vahvistaa säännön, mutta ne eivät tee sitä.

Entä miten ulos heittämiset sopivat naisopettajien keinovalikoimiin? Mitä pitää ajatella tilanteista, joissa opettaja taitamattomuudellaan ensin itse luo "uhkaavan tilanteen" ja sitten ratkaisee sen voimankäytöllä? Sallitaanko koulun lisäksi muissakin yhteiskunnallisissa instituutioissa, että epämiellyttävän ihmisen voi heittää ulos kuka tahansa, jolla on jonkinlainen virka-asema?

Ei koulumaailman ongelmia käsirysyillä ratkota.

Painimalla opettaja menettää auktoriteettinsa

Fyysisen voiman käyttö vie opettajan samalle tasolle ongelmaoppilaan kanssa ja riistää häneltä hänen auktoriteettinsa, jonka varassa hän viime kädessä työtään tekee. Eikä ysiluokkalaisen kanssa ole enää niin varmaa, että opettaja voittaa hänet lihasvoiman käytössä; ihminen kun hyvin vaistonvaraisesti vastaa fyysisyyteen fyysisyydellä.

Fyysisen koskemattomuuden periaate suojelee sekä opettajaa että oppilasta, edellistä auktoriteetin menettämiseltä, jälkimmäistä voimakkaamman mielivallalta.

Voin pelata rippikoululaisten kanssa jalkapalloa, istua poikien kanssa saunan lauteilla ja juosta kilpaa (nykyään tuppaan häviämään), mutta painimaan ei pidä ryhtyä, ei kreikkalaisroomalaiseen, ei mihinkään.

Jos tarvitaan voimankäyttöä, kutsuttakoon paikalle poliisi. Tosin myös viisas konstaapeli hoitaa useimmat asiat muuten kuin pampulla ja käsiraudoilla. Tyhmemmät ovat käsirysyssä. Sanoihan ymmärtäväinen poliisituttuni työtovereistaan näin: "Olen katsellut, että samat miehet ne aina joutuu painimaan."