VR:n pakollisissa paikkalipuissa on se hyvä puoli,
että aina löytää istumasijan, mutta kaikki seikkailu on tämän järjestelmän
mukana kadonnut. Tuskin ikinä Helsingin ja Tampereen välillä osuu viereiselle
tuolille jonkun vanhan tutun kanssa.
Joskus tapahtuu ihme.
Vanha kaveri kertoi siinä junamatkan aikana monenlaista,
esimerkiksi työoloistaan. Hän valitti, että hänen eräs työtoverinsa oli
rakentanut heidän välilleen jonkinlaisen Salieri ja Mozart -draaman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti