Muuan tuttuni, nuori perheenäiti, on saanut yleisöluistelussa kiekon keskelle otsaansa.
Nyt hän näyttää sarjakuvahahmolta. Mustelman tekoaineet ovat valuneet silmien
alle, ja siellä on enemmän väriä kuin meikeillä saa ikinä aikaan.
Omat muistot heräävät tällaisista tapauksista. Joitakin
vuosia sitten minulla oli silmä mustana lyhyen ajan kuluessa kolme kertaa,
joten havaintomateriaalia kertyi.
Oli suorastaan huvittavaa huomata, kuinka kohteliaita ja
hienotunteisia kanssaihmiset olivat. Jalkaa ontuessa kukaan ei empinyt kysyä,
mistä vamma oli tullut, mutta mustan silmän saanutta ympäröi outo
vaiteliaisuus. Monet olivat niin kuin eivät olisi mitään huomanneetkaan.
Selitykseni eivät olleet kovin onnistuneita.
Kulmapotkutilanteessa minuun sattunut kyynärpää oli vielä uskottavan rajoissa,
mutta silmän osuminen auto etuoven yläkulmaan ei enää vakuuttunut ketään.
Vain harvoille edes yritin kertoa sitä tarinaa, että olisin
pimeässä juossut lentopalloverkkoa päin ja loukannut itseni siinä. En muista,
mitä koetin sen sijasta selittää.
2 kommenttia:
Puhumattakaan siita, kuinka vaikea on selitella vaimon kasvoihinsa saamia ruhjeita.
Minua huitaisi pukki sarvella (siis urospuolinen vuohi). Tästä syystä miestäni katsottiin epäröivästi pitkän aikaa.
Aina luullaan, että joka taloudessa on väkivaltaisia ihmisiä.
Lähetä kommentti