Kerrassaan hieno sana eufemismi tarkoittaa kiertoilmausta, jolla vältetään sanomasta jotain tiettyä sanaa tai mainitsemasta täsmällisesti jotain kavahdettua asiaa. Otso ja mesikämmen ovat vanhoja karhun eufemismeja. Kuolemista on taas kutsuttu sanoilla nukkui pois, lähti keskuudestamme ja kaatui sodassa. Eufemismien avulla voidaan ilmaista myös karkeuksia: sanotaan V-sana, kun asiat menevät päin P:tä. Politiikka on täynnä eufemismeja. Neuvostoliiton kanssa tasapainoilu oli ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa. Köyhiltä ottaminen on leikkaamista ja säästämistä. Irtisanomiset ovat tervehdyttämistä.
Kristillisen jumalapuheen historiaa ei voi kirjoittaa mainitsematta eufemismeja. Vanhan testamentin alkuperäistä Jumala-sanaa Jahve vältettiin niin paljon, että lopulta sanasta muistettiin vain sen konsonantit J, H, V ja H.
Ollenkaan aina eufemismit eivät ole olemassa vain totuuden väistämiseksi. Parhaimmillaan ne tuottavat komeita metaforia ja niiden mukana uutta ajattelua. Lahtelainen pappi Markku Tynkkynen sanoi jalkaongelmiensa keskellä: "Ylistys hänelle, joka antaa virtahevolle sen juoksun."
Edellinen ilmaus ei ole Raamatun sivuilta, vaikka siltä voi näyttää. Sen sijaan seuraava Jumalan ylistys pohjautuu kokonaan raamatullisiin kielikuviin.
Ylistys hänelle,
joka asetti aamuruskon paikoilleen
ja kasvattaa viinin ihmisen iloksi.
Kiitos hänelle,
joka pitää pilkkanaan ruhtinaita
ja nostaa köyhät kurjuudesta.
Suurenmoinen on hän,
joka lähettää salamat ja avaa sateelle tien.
Kunnia hänelle,
joka suojelee muukalaisia
ja päästää varastoistaan tuulet puhaltamaan.
Mitä olisimmekaan,
ellei meillä olisi häntä,
ruokkii korpin pojat
ja antaa ravinnoksi parasta vehnää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti