Veikkaan ja ainakin toivon, että ehdotus ammattikoulujen
opiskeluajan lyhentämisestä kahteen vuoteen on vain jonkinlainen heitto, jota
ei ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi ja jolla ei ainakaan ole laajaa
kannatusta.
Yllättävän pitkälle vietiin kuitenkin viime syksynä sitä
esitystä, että nuoret eivät enää olisi voineet käytännössä vaihtaa
opiskelualaa: kerran valittu ja sillä sitten mennään, onpa siihen millään
tavoin sovelias tai ei.
Asiaa voisi kysyä niiltä ihmisiltä, jotka tuntevat nuoria -
tai peräti nuorilta itseltään. Suomi on täynnä nuorten elämää tuntevia ihmisiä,
jotka osaisivat kertoa, että kumpikaan ehdotus ei pidennä työuria, ei paranna
nuorten asemaa eikä luo säästöjä.
Kaksi vuotta ammattikoulua käyneet, tyhjän päällä notkuvat
nuoret eivät ole kenenkään etu. Yhtä vähän iloa on niistä nuorista, jotka
pelkäävät elämän lopullista ratkaisua eivätkä uskalla tarttua epäonnistumisen
pelossa mihinkään.
Nuorille on sallittava heidän hapuilunsa ja se, että he
tuottamattomina yhteiskunnan jäseninä saavat rauhassa kasvaa vuoden tai kaksi
lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti