Olen ollut tekemisissä oppineen ja kunnioittamani ihmisen
kanssa, jolla oli yksi kiusallinen vika. Hän käytti usein sanaa intrigi
(juoni), vaikka olisi pitänyt käyttää sanaa intressi (kiinnostus). Aina teki mieleni korjata, mutta koskaan en kehdannut.
Edelleen muistan lapsuudestani perhevitsin siitä, kuinka
naapurin miehen hevonen oli miehen sanojen mukaan saanut kompleksin
(sielunelämää häiritsevä miellesikermä, esim. alemmuudentunne), vaikka olisi
pitänyt sanoa komplikaation (sairauteen liittyvä lisätauti).
Käyttökelpoista viisautta on se, että käyttää sivistyssanoja
mahdollisimman vähän ja osaa niitä mahdollisimman paljon.Lisäksi on tarkoin tiedettävä, mitä ne merkitsevät, ettei vain intrigi sekoitu intressiin.
Kirjoittaessa kannattaa valita virheensä. Jos
"kiroittaa vireen", lukija on myötätuntoinen ja arvaa, että nyt on
vähän lipsahtanut, mutta jos kirjoittaa naivi (pitää olla naiivi) tai agressiivinen (pitää olla aggressiivinen) antaa itsestään tekoviisaan vaikutelman.
Sivistyssanoja tarvitaan vain harvoin. Joskus niistä on
hyötyä sanatoiston välttämiseksi. Lisäksi on muutamia sanoja, kuten eksistentiaalinen, joille ei ole suomenkielistä vastinetta.
2 kommenttia:
Että minä sitten vihaan sitä, kun joku käyttää sanoja, joiden merkitystä ei edes ymmärrä! Esim. yksi tuttuni, joka kopioi muilta "hienon kuuloisia" sanoja (eli sivistyssanoja tai joitain englannista tai ruotsista "suomennettuja" väännöksiä) ja kuvittelee näin kuulostavansa fiksulta, vaikkeivat sanat edes tarkoita sitä, mitä hän luulee, eivätkä sovi lauseyhteyteen ensinkään.
Hyvä blogiteksti.
Tekoviisaus on pahinta viisautta.
Lähetä kommentti