Kirjoitan tätä tekstiä aatonaaton aamuna. Illalla olin niin
väsynyt, että menin nukkumaan minulle poikkeuksellisen aikaisin eli jo ennen
puolta yötä. Vastaavasti unta ei sitten riittänyt pitkään. Lehdet luin jo ennen
aamukuutta.
Illaksi olisi mietittävä joululaulujen juonnot. Muuta ei
tänään olekaan, joten ehdin lukea Dostojevskin Kellariloukon loppuun.
Aattona olen Pirkkalan kirkossa klo 21. Se on minulle
maailman paras paikka silloin. Toivon, että moni olisi siellä, mutta
samalla tunnustan, että kaikki eivät voi. Yhtä hyviä kirkkohetkiä on varmasti muuallakin. Joku on niin kaukana metsän uumenissa, että saa joulurauhansa
sieltä. Joku on sairaana eikä jaksa nousta. Joku on niin mieli maassa, että
vähäinenkin valo häikäisee ja silittäminenkin sattuu. Joku valvoo yössä ja
huolehtii siitä, että muilla olisi juhla.
Sittenkään joulu ei riipu ajasta eikä paikasta. Jumala on
milloin vain ja missä vain, ja tärkeintä on miten ihmiskunnan Vapauttaja syntyy
meidän elämämme syvyyksissä ja muuttaa kellariloukot juhlahuoneiksi.
Olen kuitenkin eri mieltä tuoreen joululaulun kanssa. Ei se
oli niin, että ”sydämeni joulun teen”. Joku toinen ja meitä suurempi sen meille
tekee. Avaan vain oven ja sallin sen, että hän levittää kaikki lahjat meidän
eteemme.
Hyvää joulua hyvät ystävät - missä ikinä olettekin!
4 kommenttia:
"Avaan vain oven..." Siinä on joulun sanomaa.
Hyvää joulujuhlan aikaa myös Sinulle.-ul
Kiitos samoin, UL.
En jaksa kirkkoon, vaikka se on vieressä. En viitsinyt kirjoittaa kortteja. Tänään sain lahjan KELAlta Lääkekulut nousee.Inva taksin tilaus muuttuu, joten en saa valita taksia itse ( puhutaan valinnanvapaudesta,höh.)Eläke ei enää riitä jokapäiväisiin asioihin. Ja sitten pitäisi vielä olla kiitollinen, mutta kun en ole. Ystävä sanoi, että onhan sinulla pikkuiset. Niin on ja toki ne ovat parasta elämässä, mutta miksi en saa olla kuin muut mummot. En voi ostaa lahjoja lapsille, en viedä lomille, en maksaa harrastuksia. Eivät he ole sitä vailla, mutta minä olen vailla tapaa saada olla tavallinen mummo.Haluaisin elää kuten muut, mutta nyt päättäjät vievät kokoajan. Ensin suutuin ja nyt masennun.Kiitollisuus pitäisi olla mielessä, mutta kun särkee ja on sairas, ei pysty ostamaan lääkkeitä, ei saa jouluunkaan mitään mieltä. Ensimmäistä kertaa elämässä ajattelen, että miksi tämä sallitaan.Meillä pitäisi muka olla kristityt päättäjät, mutta teot eivät ainakaan ole kristillisyyttä nähneetkään.
Anteeksi vuodatus näin Joulun alla ja hyvää Joulua sinulle. Olet tuonut monta kertaa valoa päiviini nasevilla kirjoituksillasi.t. e
Kiitos tästäkin viestistä. Sitä on surullista lukea, mutta tämäkin teksti auttaa ymmärtämään, millaisissa todellisuuksissa ihmiset elävät. Olisin kaikesta huolimatta iloinen, jos jaksaisit mönkiä masennuksesi keskeltä kirkon suuntaan. Jospa se auttaisi vähän.
Lähetä kommentti