Olen selaillut vuoden 1944 Pikku jättiläistä, jonka taannoin ostin ja joka oli epäilemättä lapsuuteni tärkein kirja. Siinä oli kaikki, mitä pienen ihmisen tarvitsi tietää maailmasta. Öisin säilytin sitä tyynyni alla, mikä ei tehnyt kirjalle hyvää. Kannet irtosivat.
Kirja on julkaistu kolmetoista vuotta ennen syntymääni. Se heijastaa oman aikansa historiallista tilannetta. Esimerkiksi Belgian esittelyssä kerrotaan, että maa on miehitetty. Saksa on kirjan tekijän suosiossa ja Neuvostoliitto epäsuosiossa. Värillisellä, maiden lippuja esitelleellä sivulla ei ole Neuvostoliittoa ollenkaan. Sen sijasta punalipun alla lukee Venäjä. Saksalla on hakaristilippu.
Kirja kutsuu bolshevismia aasialaiseksi ruttotaudiksi, joka "tahtoo hävittää kunnon kansalaiset, poistaa ihmisoikeudet, orjuuttaa työväestön ja saattaa vallan harvojen valittujen puolueen jäsenten käsiin". Tuo oli tietysti propagandaa, vaikka eihän Stalinin valta kovin kauas kuvauksesta jäänyt.
Kirja meni pahasti tapahtumien edelle kertoessaan, että Saksan kesäkuussa 1941 aloittama "kansojen ristiretki, johon Suomikin on menestyksellisesti osallistunut, paljasti Stalinin tuhoamisaikeet ja aiheutti Neuvosto-Venäjän täydellisen kukistumisen".
Tuosta kirjasta minä imin historiankäsitykseni perusteet, mutta eivät ne ole minun maailmankatsomuksessani näkyneet. Välillä tuntuu, että lapsiin kaahdetut opit eivät taida sittenkään olla niin merkittäviä asioita kuin niistä luullaan. Mitähän hulluutta tänään julistetaan totuutena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti