Kahteen edelliseen Aamulehden kolumniini en ollut täysin tyytyväinen, mutta tällä kertaa sain kirjoitukseni rullaamaan. Siinä auttoi tiukka yhteen asiaan keskittyminen. Kirjoitin vain siitä, kuinka jalkapallo ainutlaatuisella tavalla yhdistää kansakuntia ja aivan erilaisia ihmisiä. Yleismaailmallisuudessa mikään toinen laji ei pääse sen haastajaksi. Tietysti ihminen voi elää ilman jalkapalloa, mutta kapeasti.
Kirjallisena lajina kolumni vaatii kärjistämistä ja tietynlaista yksisilmäisyyttä. Urheiluaiheeseen sitä oli helppo saada mukaan. Asiantuntemustakin minulla on pitkältä ajalta, vuodesta 1966.
Vastaväitteitä kolumni ei juuri ole herättänyt, ja mitäpä sitä kinaamaan - selvästä asiasta. On kyllä hienoa lukea tekstin synnyttämää sivistynyttä väittelyä, mutta se jäi tällä kertaa puuttumaan. Toisaalta en välittänyt yhtään törkkiä jääkiekkoihmisiä, onhan heillä paikkansa. Onneksi olkoon Rauman Lukko! On hienoa, että pienet menestyvät.
* * *
Aamulehden blogini on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti