John Steinbeckin Eedenistä itään oli elämäni ensimmäinen niin sanottu aikuisten kirja. Sen luettuani tunsin, että tätä aikuiset tarkoittivat, kun he puhuivat kirjallisuudesta. Myöhemmin Vihan hedelmät teki vaikutuksen. Kun Oklahomasta puhutaan, muistan aina Steinbeckin kuvaaman lohduttoman köyhyyden.
Tehokkaimmillaan Steinbeck on pienoisromaanissa Helmi. Se kertoo kertoo miehestä ja naisesta, jotka olivat intiaaneja. Erään kerran mies löysi ikivanhan simpukan, jonka sisällä oli maailman suurin helmi. Se helmi oli täydellinen kuin kuu.
Pian koko kylä tiesi heidän aarteestaan. Heiltä kysyttiin, mitä he aikoivat tehdä. "Nyt meidän vihitään - kirkossa", he vastasivat. "Hankimme uusia vaatteita", sanoi nainen. Vielä oli miehen suuri unelma: "Minä hankin kiväärin", hän sanoi. Ja kyläläiset ihmettelivät: "Se saa kiväärin."
Ja sen jälkeen lisää unelmia: "Poika pannaan kouluun. Poika oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Hän oppii ymmärtämään kirjoitusta. Hän oppii piirtämään numeroita ja näin me vapaudumme ja mekin opimme tietämään."
Tuli ensimmäinen yö. Ympärillä olevien ihmisten kateus vaani kuin pimeään kääriytynyt peto. Mies piilotti helmen, ja vaimo kysyi, ketä hän pelkäsi. Mies vastasi: "Kaikkia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti