Ihmiset luulevat monien vihkitapojen olevan ikiaikaisia, vaikka todellisuudessa ne ovat varsin uusia keksintöjä. Tosin ne voivat olla myös historiallisten ilmiöiden uudelleen kehittelyjä.
Kaaso
Joskus 1980-luvun loppuvuosina törmäsin vihkiparia ennalta tavatessani sanaan "kaaso". En ollut koskaan kuullut sanaa enkä kehdannut kysyä, mitä sanalla tarkoitettiin. Ajattelin, että kai se siitä papillekin vähitellen selviää, ja onhan se tosiaan selvinnyt. Nykyään kaasoja saattaa olla useita, mikä johtunee siitä, ettei haluta pahoittaa kenenkään lähiystävän mieltä.
Toisinaan kaasot haluavat olla vihkitoimituksessa näkyvästi esillä. Olen yrittänyt toppuutella heitä tulemasta alttarille, koska vihkiparilta ei mielestäni pitäisi varastaa showta. Kaikki muut pappia myöten ovat vain avustajia, kun taas morsian ja sulhanen ovat päätähtiä. Pahimmillaan alttarilla on niin paljon väkeä, että enää ei tiedä, keitä ollaan vihkimässä. Pienille lapsille pitää sanoa, että "ne on noi selin olevat keskimmäiset". Toisinaan annan asian olla. Näistä ei kannata rakentaa riitaa.
Isä taluttaa morsiamen
En osaa sanoa, milloin tämä isän hoitama talutus tuli vallitsevaksi tavaksi. Kun minun kaverini menivät avioon 1980-luvulla, kenenkään mieleen ei tullut, että olisi tarvittu myös morsiamen isää muuhun kuin kustannuksia maksamaan. Ainakin näin minä muistan.
Talutuksen yleistyminen on ihmetyttänyt minua eniten. Tämä aika korostaa muuten sukupuolten tasa-arvoa ja naisen itsenäisyyttä, mutta jostain syystä halutaan liittyä vanhoihin germaanisiin tapoihin, joissa nainen siirtyi isänsä omaisuudesta miehensä omaisuudeksi.
Jos pari on halunnut talutusta, olen siihen tietysti suostunut. Ei ole papin asia ohjailla tällaisia ihmiselämän käytäntöjä. Välillä olen kuitenkin huomauttanut, että se ei ole toimituksen välttämätön osa.
Minulle on kerrottu, että Italiassa sulhasen äiti taluttaa poikansa alttarille. Olen nähnyt tämän tavan käytännössä, mutta yhä epäilen, että minua on huijattu.
Polttarit
Polttarit eivät varsinaisesti kuulu vihkitoimitukseen, mutta sanonpa jotain niistäkin. Minun elinpiirissäni ja ikäluokassani ei polttareita ollut, en ainakaan muista että olisi ollut. Epäilen, että kuullessani sanan ensimmäisiä kertoja arvelin sen liittyvän sanaan "poltergeist". Vikaan meni sekin arvaus. Sanan taustalla lienee sinänsä vanha saksankielinen sana "Polterabend".
Mitä olisi raamatullinen vihkiminen?
Kukaan ei voi vastata, mikä olisi raamatullinen vihkiminen, sillä Raamatussa asiasta ei pukahdeta sanaakaan. Perinteinen luterilainen kanta on, että on toimittava vallassa olevan kulttuurin mukaan.
Olisi hyvä muistaa, että kirkollinen vihkiminen onnistuu myös hyvin yksinkertaisesti.
Jos aihe kiinnostaa enemmän, voi vilkaista Varta vasten -rippikoulumateriaaliin kirjoittamiani taustatietoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti