Seurakuntamme rippikoulujen leirijakson pituus on kahdeksan päivää. Mennen tullen ajetaan bussilla kuusi ja puolisataa kilometriä. Ennen intensiivijaksoa kokoonnutaan kotioloissa kolmena päivänä. Leirin jälkeen on vielä kolme jatkopäivää, kunnes sunnuntaina on pitkä konfirmaatiopäivä. Silloin kierretään rippikoululaisten kodeissa, mikä tosin ei ole ollut korona-aikana mahdollista.
Kesäisin olen vetänyt kaksi tällaista leiriä, enkä ole pitänyt tätä ylivoimaisena yhdistelmänä senkään takia, että rinnallani on ollut muita päteviä työntekijöitä. Oleellisia ovat olleet aikuiset ja taitavat apuohjaajat ja osaavat isoset.
Yhden kerran kuitenkin arvelutti, kun jouduin ylimääräiselle leirille erään kollegan sairastuttua. Rippikouluputkeni kesti tällöin kolmekymmentäkolme päivää. Vedin molempia leirejä lomittain. Vaikeimpia yksittäisiä hetkiä oli kaksi: Ensinnäkin oli se aamu, kun olin kotiutunut myöhään edellisenä iltana ja seuraavana aamuna olin vetämässä jälkimmäisen rippikoulun kaupunkipäiviä. Toinen tiukka paikka oli, kun jälkimmäiseltä palaamisen jälkeen minua odottivat ensimmäisen leirin konfirmaatioharjoitukset. Konfirmaatio oli päivää myöhemmin.
Laiska töitään luettelee, enkä kerro tätä kaikkea valittaakseni tekemisten määrää. Hyvien tukijoukkojen lisäksi minua on auttanut rutiinini. Tiukassa tilanteessa minun ei tarvitse ennalta suunnitella omia opetushetkiäni ja muita tehtäviä.
Vaikeinta oli leirien ja ihmisten sekoittuminen, mutta selviydyin siitä tarkalla kirjapidolla. Merkitsin muistiin tapahtumia, sattumuksia ja muita tärkeitä asioita, jotta pikaisella vilkaisulla olin heti perillä siitä, missä mentiin.
Tämäkään ei ollut kokemuksessani merkittävintä. Eniten jäin miettimään sitä, että koko kolmenkymmenenkolmen päivän jälkeen en ollut yhtään väsyneempi kuin normaalisti. Syynä oli se, että olin jo ennalta varautunut pitkään ponnistukseen. Olin miettinyt vauhdinjakoa ja osasin ennakoida tulevaa esimerkiksi niin, että kirjoitin ensimmäisen leirin konfirmaatiosaarnan jo toisen leirin aikana.
Ajattelin kymmenentuhannen metrin juoksijaa, joka ei varmaankaan ole maalissa yhtään sen väsyneempi kuin olisi viiden tonnin kisasta. On eri asia, jos väsynyt ihminen joutuu ensimmäisen koitoksen jälkeen aloittamaan valmistautumattomana uuden. Tästä on osoituksena Martti Vainion tapaus. Hänet liputettiin EM-kisojen kymmenellätuhannella metrillä kierrosta liian aikaisin maaliin, kunnes hänelle ilmoitettiin, että vielä oli noustava ylös ja jatkettava. Vainio jätti kisan siihen. Kaikkensa antanut juoksija ei kyennyt tiristämään voimia uudelle ratakierrokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti