Arkipyhäkiistojen tuoksinnassa helatorstaita kutsuttiin jonkin aikaa Kristuksen taivaaseen astumisen päiväksi. Arkisemmin se voitaisiin nimetä maallisen tallustelun loppujuhlaksi. Kyse on eräänlaisista läksiäisistä.
On tärkeää, että ylösnousseen ilmestymiset loppuivat kertakaikkisesti 40 päivään. Muuten saataisiin jatkuvasti lukea Seiskasta ja muista alan lehdistä, että Jeesus on taas putkahdellut esiin siellä ja täällä ja sanonut yhtä ja toista. Meno olisi todella villiä, niin kuin se ei olisi riittävän villiä jo nykyisellään.
Oli viisaasti tehty, kun Jeesus jätti seuraajansa kulkemaan omin päin. On osattava päästää irti oppilaistaan ja lapsistaan, onpa kyse polkupyörällä ajon opettelemisesta, nuoren omilleen muuttamisesta tai siitä, osaa soveltaa Mestarin oppeja, vaikkei koko ajan ole kysymässä häneltä tarkentavia käyttöohjeita.
Filosofi Ludwig Wittgenstein kirjoitti aiheesta hyvin, vaikka tuskin hänen mielessään oli helatorstai: "Opettaja joka osoittaa opetuksensa aikana hyviä, jopa hämmästyttäviä tuloksia, ei ole vielä tämän perusteella hyvä opettaja. Mahdollisesti hän kohottaa välittömässä vaikutuksessa olevat oppilaansa luonnottoman korkealle tasolle ilman, että kuitenkaan kehittäisi heitä tälle tasolle. Niin he opettajan lähdettyä lysähtävät heti kasaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti