Suomessa on yli 31 000 Markkua, mutta viime vuonna ei tullut yhtään lisää. Elämäni ensimmäinen Markku oli Ahonen, jonka sain yhdentoista ikäisenä koulukaverikseni. Hän oli varhaiskasvuinen poika, joka ei säästellyt voimiensa käyttämisessä. Kyllästyttyäni eräiden luokkatoverien hitaaseen velkojen maksuun päästin Ahosen osingoille. Maksut nopeutuivat.
Pajula oli lähin työkaverini vain vuoden verran, mutta hänen rakentamalleen pohjalle oli hyvä rakentaa. Täytyy oikein muistella, että muuan juoksija Elmo Lahtinen oli varsinaisesti Markku. Savinen edustaa listallani kuvataiteita. Tynkkysestä on jäänyt mieleen, kuinka hän jalkavaivojensa keskellä sanoi: "Ylistys hänelle, joka antaa virtahevolle sen juoksun."
Esseisti Envallin ajatusta olen pitänyt tabletilla kätevästi esiin otettavana aina, kun lähimmäisiltä on vaadittu mahdottomia: "Ennen kuin yrität muuttaa toista, katso ettei hän ole suorituskykynsä rajoilla jo sellaisena kuin on."
En usko ufoihin, en sitten pätkääkään. Niinpä toistan mielelläni kirjailija Lahtelan sanoja: "Mitä ne hullut avaruuteen lähettävät signaaleja, että täällä on järjellisiä olentoja, kun eivät osaa viestittää sitä edes toisilleen."
Julkkiksista suosikkini on Kanerva. Hänet valittiin jalkapallomaajoukkueen valmentajaksi siinä hengessä, että otetaan nyt, kun ei ole parempaan varaa. Kuitenkin juuri tämä tavallinen Markku vei Suomen kisoihin. Ehkä hänen salaisuutensa on ratkaisevasti siinä, että hän vaatii kaikkien tervehtivän toisiaan ja ottavan huomioon myös huoltajat ja fyssarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti