Joku on keksinyt näppärän liikeidean: on käynyt kuvaamassa hautausmailta kiviä, on laittanut kuvat nettiin, ja nyt kuka tahansa saa kirjoittaa netissä muistokirjoituksen ja sytyttää eurolla kahdeksi viikoksi kynttilän kuvan viereen.
Virtuaaliset kynttilät tuntuvat rahastukselta, mutta joku saattaa hyvinkin olla onnellinen siitä, että voisi edes netissä näyttää lapsenlapsilleen oman isomummunsa hautakiveä, joka on saavuttamattomissa jossain Kainuun perillä.
Uutisten mukaan tietosuojavaltuutettu epäilee nyt, että sivusto rikkoo henkilötietolakia, julkisuuslakia, hautaustoimilakia ja ties mitä.
Kyllä siinä saa suojavaltuutettu taivutella lakeja mieleisikseen, että joku ei saisi valokuvata hautakiviä. Ne ovat julkisilla hautausmailla kenen tahansa nähtävissä. Niiden äärellä saa satunnainen matkailija seisoskella niin pitkään kuin haluaa ja laittaa vaikka kukat siihen.
Eikä ihmisen kuolema sitä paitsi ole mikään yksityinen asia. On päinvastoin koko yhteiskunnan etu, että kuolleet tiedetään kuolleiksi. Saman tien voitaisiin kieltää sanomalehdestä kuolinilmoitukset. Niissä on sukulaissuhteisiin liittyviä henkilötietoja paljon enemmän kuin hautakivissä.
Isävainaani kiven saa minun puolestani kuvata kuka tahansa. Ei siinä rikota hänen yksityisyyttään, ei minun eikä kenenkään muun.
Mutta millä oikeudella minua kuvataan johonkin nauhoittavaan turvakameraan, kun menen rautatieasemalle kiivetäkseni Helsinkiin vievään junaan? Minun kulkemiseni eivät kuulu kenellekään niin kauan kuin olen laillisilla, hyväksyttävillä asioilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti