tiistai 23. syyskuuta 2008

158 kilometriä Kauhajoelle

Pirkkalasta on Kauhajoelle 158 km. Uutisten vaikuttavuudesta huolimatta emme Pirkkalassa voi sanoa tietävämme, millaisessa kuilussa Kauhajoella nyt eletään. Jotain käsittämätöntä se on.

Rukoilemisen lisäksi emme valitettavasti voi tehdä mitään kauhajokelaisten hyväksi. He eivät tule autetuiksi sillä, että lähdemme turisteina sytyttämään kynttilöitä heidän onnettomuuspaikoilleen. Viisaammin teemme jos tämänkin automatkaan kuluvan ajan katsomme ympärillemme ja yritämme tehdä hyvää juuri niille, jotka meille on annettu. Mutta syvää myötätuntoa täälläkin tunnetaan.

Heti onnettomuuden jälkeen on alettu etsiä syitä ja syyllisiä. Tietyssä mielessä tällainen etsiskely on inhimillistä. Se myös kuuluu viranomaisten työhön, mutta samalla se on vaarallista - hengenvaarallista, niin kuin olemme nähneet.

Syiden etsiminen on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että tällaiset teot voisivat olla jotenkin ymmärrettäviä ja sitä myötä hyväksyttäviä.

On sanottava selvästi, että ei mikään koulukiusattuna oleminen, ei mikään ahdistus, ei mikään masennus, ei mikään yksinäisyys oikeuta tällaista pahuutta. Rajat ne on hulluudellakin.

On olemassa jokin reuna, jonka jälkeen ihmisellä on lupa sanoa, että enää en ymmärrä.

Tällaista ei saa tehdä, ei vain saa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ampujasta tehdään kovaa vauhtia marttyyria,jonka liipasimesta veto onkin muiden syytä.
Ihan kuin ampuja olisi jotenkin avuton uhri.Surullista on myös se, että poliitikot alkavat käyttämään tätä tragediaa politiikan nappulana.

Vaikka onhan järjestelmässä toki todella paljon mätää,eikä mielestäni kellään tarvitsisi olla asetta kotona.
Ja tottahan toki valtio voisi sysätä lapsiin,nuoriin,sosiaalityöhön ja yleensäkkin ihmisiin enemmän rahaa.
-joni-