Isäukon viimeiset vaiheet opettivat sairaala-elämästä ja lääkäreistä paljon.
Opin esimerkiksi sen, millä tavoin asiansa osaavat huippuspesialistit erosivat elämäänsä kyllästyneistä ja kaiken kunnianhimonsa menettäneistä virkalääkäreistä. Huiput (joissa oli mukana myös tavallisia terveyskeskuksen yleislääkäreitä) olivat valmiita kuuntelemaan potilaan omaisia, koska tiesivät juuri heidän olevan perillä lääkkeiden sivuvaikutuksista.
Elämäänsä kyllästyneille lääkäreille omaisten sana ei painanut mitään. He eivät välittäneet myöskään valtakunnan tason osaajista yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti